 |
| Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Koronakurimus on tuonut ikävällekin synkän uuden ulottuvuuden. Jos tapaisi, niin missä ja miten, ovathan kaikki terveinä? Kulkeutuminen ja ruuhkat, uskaltaako? Osa ei ole tavannut lapsiaan eikä lapsenlapsiaan koko korona-aikana. Rankkaa. Pitkäaikaissairaana on itsekin joutunut valitsemaan eristäytymisen ja jättäytynyt lähes kotikissaksi, mutta ikävä lähitapaamisiin on raastavaa.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
IHANA IKÄVÄ
On ihanaa, kun on sovittuna tapaaminen, jonka ajatteleminen saa sydämen ja posket hymyyn. Sellaisen (tai sellaisten ihmisten) kohtaaminen, jotka ovat rakkaita tai samalla aallonpituudella tai joiden kanssa voi luottamuksella jakaa asioitaan (tai tätä kaikkea kuten sydänystävien kanssa). Sellaisten, jotka ymmärtävät yskän jo muutamasta sanasesta ja jotka täydentävät lauseen, jonka aloitin. Jos kalenterissa on tällainen tapaaminen tulossa, antaa se jo etukäteen boostia. Ihanaa, kohta kohta! Elämännälkää, sitä se on! (vaikka muutoin olisi tilanne mikä tahansa).
 |
| Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
NIIN IKÄVÄ, ETTÄ SYRÄN MELKEIN MÄRKÄNEE
Välillä ikävä raastaa niin syvältä, että kyyneliltä on mahdoton välttyä. Kaipuu voi paisua suunnattomiin mittasuhteisiin muistojen vallatessa mielen. Hyvä, että on nämä nykyajan vimpaimet sovelluksineen, eikä enää tarvitse odotella kirjekyyhkyä. Puhelu ja kuvapuhelukaan ei korvaa kasvokkain kohtaamista. Joskus tuntuu, että toisen äänen ja kuvan nähtyään on vielä ahdistavampi olo. Etenkin, jos vaistoaa toisesta, että kaikki ei ole niin hyvin ja arvaa toisella olevan huolia. Vaikka juttelisi ummet ja lammet, ei se poista sitä, että näkee lähietäisyydeltä toisen. Kun katsekontakti, halaaminen, selkään taputtaminen ja kädestä pitäminen jää pois, onhan se haikeaa. Kaiholla muistaa, kun sai lähietäisyydeltä seurata toisten silmien tuiketta, ilmeitä ja hersyvää naurua.
Ikävä on konkreettista lasten aikuistuessa, jolloin huomaa olevansa
enää taustalla aiemman Äiti, äiti- vaatimusten jäädessä lausumatta. Niinhän sen
kuuluukin mennä. Haikeus ja ikävä on loputon oman laumansa luokse, jonka on
kohdusta asti saanut tuntea. Yksi merkki omasta kuolevaisuudesta ja ajan
kulumisesta on tämä ”tyhjän pesän” vaihe.
IKÄVÄN KYYNEL
Elämänmuutoksissa voi tulla myös
kivuliaita tunteita ja ikävöintiä. Mutta täytyy ajatella, että hyvät muistot
jäävät ja kantavat. Isoja kivuliaita ikävän aiheuttajia voi olla rakkaussuhteen
päättyminen tai rakkaan läheisen tai ystävän menetys. Joskus mielessään
haluaisi pakittaa johonkin lapsuuden turvaan, jossa ei aikuisten isommista
murheista tietänyt mitään. Joskus kipu on niin iso, että se tuntuu fyysisesti.
Ei haluaisi eikä jaksaisi yhtään mitään. Silti ihmisen osa on, että meidän
pitää jatkaa oman matkamme ajan täällä maan päällä. Jossain vaiheessa fyysinen
ja akuutti kipu haalenee ja elämä jatkuu erilaisin kuvioin.
Hyvin läheisen ihmisen menetettyään
voi tuntua voimakastakin fyysistä tuskaa (usein kipuna rinnassa). Traaginen
tapahtuma tai menetys voi aiheuttaa monenlaista oirehdintaa kuten
ruokahaluttomuutta ja unihäiriöitä. Elämänhalu tai usko huomiseen voi olla rankoissa
menetyksissä koetuksella.
IKÄVÄ SYNTYY LUOTTAMUKSESTA
Oli kyse sitten sukulaisuuden tai ystävyyden kautta tulleesta ihmissuhteesta, pohjalla on se, että toinen on tehnyt niin ison vaikutuksen toiseen, että hänen seuraansa kaipaa ja häntä muistelee. Ikävä aaltoilee elämän, tiettyjen aikamuistojen ja yhteisten kokemusten myötä. Tunne ikävästä on joskus niin hallitsemattoman vahva, että se pistää polvilleen.
Eletty elämä antaa meille muistoja, kipeitä ja riemukkaita (ja kaikkea siltä väliltä). Se voi olla lapsuuden tuttujen maisemien kaihoa, ihmisten muistelua ikävän ja kiitollisuuden muodossa. Ikäviä muistoja voi ajatella aikojen myötä isommalla tyyneydellä. Ahdistuksen pyrkiessä rintaan, voi katsoa kaikkea hyvää edessään ja elämässään. Rakas lemmikki on monelle perheenjäsen ja lemmikin menetys, (jolle osa naureskelee) voi olla todella rankka paikka.MUISTOT PYSYVÄT
Ikävä voi pyrkiä pintaan tietyn
tuoksun, paikan, tutun näköisten piirteiden osuessa näkökenttään. Joskus ne
ovat ohikiitäviä hetkiä, mutta niin voimakkaasti meitä liikuttaneita, että
muistamme ne ”hamaan tappiin.” Tietyn musiikin soiminen voi aiheuttaa
monenlaisia muistoja ja tunnelmia. Ihanat muistot ovat arvokkaita. Yhdessä
koetut naurut, kosketus ja tilanteet, niitä on mahdoton korvata. Muistot asuvat
meissä jossain syvällä ja tulevat kyläilemään haikean tai miellyttävän
jälleennäkemisen ikävän muodossa.
Korona-aikana muistan ja muistelen
montaa henkilöä, tietäkää että olette ajatuksissani. Tiedän, että saan olla
onnellinen ja kiitollinen, kun tunnen ikävää ja voin odottaa jälleennäkemisiä. Muiden
tapaan, toivon todella, että koronakoettelemuksen loppunäytöstä jo mentäisiin.
Toivon, että kaikilla on tai on ollut jotain hyvää ja kaunista elämässään, jota muistella ja ikävöidä. Toivo jälleennäkemisestä kannattelee ja antaa elämään valonpilkahduksia.
 |
| Kamala Luonto-sarjis 14-1135 |
Kirjoituksiani:
Ihmisen ikävä toisen luo - RUNO
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti