Reunalla pelottaa: anteeksi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste anteeksi. Näytä kaikki tekstit

RUNO - LEMPEYDELLÄ

Harvoina hetkinä elämä menee niin kuin oli ajatellut ja toivonut. Onni on usein hetkissä. Niiden välissä on arkea, pieniä esteitä ja muutoksia. Useimmilla pieniä (joskus pidempiä) valoisia hetkiä. Jollei, niin toisinaan voi lempeydellä pysähtyä funtsimaan. Onko elämässä isot asiat ookoo? Onko muutosten tarvetta tai haaveita - isoja tai pienen pieniä? Vai onko juuri näin ihan riittävästi?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ITSENSÄ KANSSA VOI KÄYDÄ LEMPEÄLUONTEISIA PAINIOTTELUITA

Voi katsella elämänsä nykytilaa niin kuin ulkopuolisena katsoisi. Verrata menneeseen ja peilata omaansa muiden ratkaisuihin. Pohtia asioiden sovittelua ja toteutusta. On mahdoton tietää etukäteen mikä olisi lopulta fiksua. Ei ole vertailukohtaa. Alitajunta jatkaa asioiden työstämistä. Onneksi elämä ei ole koskaan valmis. Virheitä tulee matkatessa tehtyä ja vääriä polkuja valittua. Usein voi pakittaa tai valita uutta. Täydellisiä hetkiä on silti jokaisella. Hyväksytään epätäydelliset ja hyvät hetkistä. Älä suotta pelkää virheitä.

LEMPEYDELLÄ

HETKISIÄ, VÄHÄN NIIN JA NÄIN,

TUOKIOITA, NO - SINNEPÄIN,

AIKOJA, KUN ON AIVAN HYVIN.

OMA ELÄMÄ, OMAT OHJAIMET,

SUUNTA, ASKELKUVIOT.

VALINNAT JA RATKAISUT,

MUUTTUVAT, KUTEN AJATUKSET.

VOI OHITELLA, HIDASTELLA, PAKITELLA.

ENTISTEN EDESSÄ KIPUILLA,

TAI JATKAA SAMAA TASAISTA.

LEPPOISASTI, LEMPEYDELLÄ.

Kamala Luonto-sarjis 21-3047

#armo #anteeeksi #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Sanoittamisen vaikeus

RUNO - Musiikin avulla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - SANOITTAMISEN VAIKEUS

Elämme hektisessä maailmassa, jossa porhalletaan omia latujamme. Sanoitamme vastauksemme ja kommenttimme usein henkäisemättä ja suodattamatta – raakana. Vastaanottava osapuoli on usein myös mietteissään ja kuuntelee puolella korvalla. Tulkitaan äkkiä ja usein väärin. Mitä jos opeteltaisiin henkäisemään, hidastamaan ja keskittymään - sanomisiimme ja kuuntelemiseen?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MAAILMASSA ON PALJON MÖYKKÄÄ JA ÄÄNTÄ

..., taustahälyä. Päiväkodeissa lapset huutavat toistensa päälle tullakseen kuulluksi. Pikkupilteillä on oma maailmansa, pohjaton mielikuvitus, luottamus ja aitous. Kaikissa ikävaiheissa olisi hyvä oppia olemaan enemmän lapsenkaltainen. Ja välillä hölläillä. Jotta jaksaisi oikeasti kuulostella ja suodattaa toisten sanomaa. Osaisi sanoa sanottavansa ymmärrettävästi, jotta keskusteluista tulisi hedelmällisen antoisia. Oppisi käymään rakentavaa vuoropuhelua ja keskustelemaan ilman kovia äänenpainoja.

EIHÄN KOHTAAMISTEN PIDÄKÄÄN OLLA TÄYDELLISIÄ

... niin kuin ei oikein minkään asian elämässä – hetkisten henkäyksiä lukuun ottamatta. Riittää, kun vähän skarppaisimme ja yrittäisimme olla vastaanottavaisempia. Jos joku asia tai sana jää kaivelemaan, niin voihan sitä kysäistä mitä toinen tarkoittikaan. Ihan vaan, jotta nukkumaan mennessä olo olisi rauhaisan seesteinen, eikä ihan niin moni asia painaisi.

SANOITTAMISEN VAIKEUS

VUOROPUHELUA, DIALOGIA,

YKSINPUHELUA, OHITTAMISTA,

PÄÄLLE PUHUMISTA, KESKEYTTÄMISTÄ,

NALJAILUA, NÄSÄVIISASTELUA,

PIIKITTELYÄ, KORJAILUA.

HÖPÖTTÄMISEN HELPPOUS,

SANOITTAMISEN VAIKEUS,

IKUINEN EPÄTÄYDELLISYYS,

IÄINEN KESKENERÄISYYS.

SANA SANALTA PAREMMIKSI,

KOHTAAMISET SOPUISEMMIKSI.

KATSOTAAN SILMIIN,

PYSÄHDYTÄÄN HETKIIN,

TOISTEMME TARKOITUSPERIIN,

KIMPOILEVIIN AJATUKSIIN.

KUMPA HOKSATTAISIIN, JAKSETTAISIIN,

YSTÄVÄLLISESTI VASTATTAISIIN,

YMMÄRRETYKSI SANOTUT KUITATTAISIIN.

HÖLLÄILLÄÄN, HIDASTETAAN,

AIDOSTI KOHDATAAN,

KUULOSTELLAAN, KANNUSTETAAN.

ARMOLLA HYVÄKSYTÄÄN.

#ahdistus #anteeksi #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Musiikin avulla

Ystävälle

RUNO - Seesteisyys

Huumori

Myötätunto

RUNO - Ahdistuksen alla

Parempia kohtaamisia

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

LOPULTA OLEMME YKSIN

Olemme lopulta yksin itsemme ja sisimpämme kanssa, vaikka sivuamme tuhansia ihmisiä elämänpoluillamme. Yksin ajatuksinemme, muidenkin seurassa. Ajatustensa sekamelskaa kannattaa toisinaan selvitellä, niin että löytää oman rauhansa. Olisi suotavaa, että kykenisi katsomaan ratkaisujaan ja elämäänsä jokseenkin hyväksyvästi.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOLKUTTOMASTI PÄÄTÖKSIÄ

Teemme jatkuvasti huomioita ja ratkaisuja. Toisinaan teemme valintoja kiinnittämättä niihin edes huomiota, intuitiolla tai kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ihan alitajuisestikin. Päälle sinistä vai punaista, kampaus, rutiiniasioissa jne. Luonne-eromme, kaikki mitä olemme nähneet ja oppineet vaikuttavat siihen, minkälaisia päätöksiä teemme. Usein aika, paikka ja seurakin ratkaisee mitä päätämme. Kulutustilanteissa voi olla houkutus tehdä kuten muut, matkia toisia. Ostaa kahvi leivoksen kera, vaikka miettiikin että rahat ovat tiukalla ja dieettiäkin olisi hyvä jatkaa. Ikä ei välttämättä takaa yhtään fiksumpien ratkaisujen tekemistä. Päätösten viisauttakaan ei aina näe heti. Iän karttuminen tarkoittaa toiselle oppimista kantapään kautta ja osalle nopeitakin muutoksia. Suurimpaan osaan päätöksistä, emme käytä juurikaan energiaa tai voimavarojamme, teemme vaan ratkaisumme. Päätösten järkevyyttä ei tiedä kuin se, joka niistä päättää, sitten jälkikäteen.

VAIKEITA RATKAISUJA

Isoja ratkaisuja on hyvä peilata omaan arvomaailmaan ja periaatteisiinsa pohjaten Niiden äärellä tarvitaan kärsivällisyyttä ja etäisyyttä tutkia asian eri puolia. Vaikeiden ratkaisujen äärellä on hyvä kuunnella sydäntään ja tuntemuksiaan. Niin, että niiden takana voisi seistä jälkikäteenkin ilman isompia omantunnontuskia.

Aina päätökset eivät osu oikeaan. Mokailu ja huonot valinnat ovat tavallista eikä niitä tarvitse hävetä. Rumia tekojaan ja sanojaan toki kannattaa katua, mutta niitä voi - ja pitää pyytää anteeksi. Ihminen oppii yleensä tehokkaasti tunaroimalla ja tekemällä niitä Ei niin kovin viisaita- päätöksiä. Tasapainottelemme elämän trapetsilla ja hiljalleen opimme, ainakin vähän lisää. Toisinaan vaihtoehdot voivat olla huonoja, vähemmän huonoja tai hyvin huonoja. Jos sählää, niin tietää että ainakin teki jonkun ratkaisun eikä jää ikuiseen ratkaisemattomuuden epätyydyttävään kehään. Monet tilanteet voivat olla kiusallisia, mutta niistä pääsee yli.

Meitä voi hävettää tai voimme mennä toviksi aivan palasiksi. Virheet voivat purkautua kiukkuna tai vähättelynä, asian lakaisuna äkkiä piiloon, hys hys. Isojen virheliikkeiden osalta pitää miettiä tapahtunutta monelta kannalta. Voisiko virhettä tai sen seurauksia hyvittää tai ylipäätään sille tehdä jotain? Tuntojaan on hyvä purkaa, vaikka ulkoilemalla tai jakamalla niitä luottamuksellisen ystävän kanssa.

PUUTTELLISIA OOMME KAIKKI

Viisautemme ja elämänkokemuksemme eivät takaa sitä, että osaisimme tehdä oikein. Voimme silti toivoa, että osaamme tehdä ja valita hyvääkin. Myötätuntoisella mielellä tekee usein arvomaailmansa mukaisia ratkaisuja ja miettii asioita laajemmin. Epätäydellisyytemme auttaa muitakin omissa ratkaisuissaan, näkemään että erheitä sattuu – kaikille. Elämä ei tule koskaan valmiiksi, joten asioita ja ratkaisujaan ei kannata ottaa kuolemavakavasti. Joudumme tekemään loputtoman määrän kompromisseja ja oppimaan luovimalla. Yhden ratkaisun jälkeen meitä voi odottaa jo uudet mutkat, käänteet ja haasteet.

LOPULTA OLEMME YKSIN

Elinpäiviämme ja kuoleman kohtaamisen tapahtumia emme itse voi etukäteen tietää. Kohdatessamme vakavan sairastumisen ja lähestyessämme viimeisiä henkäyksiämme, olemme yksin. Kukaan muu ei pääse tuntemaan ja tietämään mitä kropassamme tuntuu. Toiset eivät pääse myöskään kuulemaan ajatuksiamme, joten on hyvä yrittää sanoittaa viimeisiä toiveitaan ja tärkeitä ajatuksiaan muille jo etukäteen.

Lainaan lopuksi V. A. Koskenniemen sanontaa:
”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, / yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.”

Kuvat Microsoft 365 kuvapankista.

#anteeksi #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Vähemmän on enemmän

Vanhemmiten

Oletukset

Etsi neliapilaa

Ikävästä

Sietää, sietää - Sietokyvystä

Anna anteeksi

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

MYÖTÄTUNTO

Hassu asia on, että muiden mokien, toilailujen ja elämänkäänteiden suhteen ei olla niin kriittisiä kuin itselleen tapahtuville. Myötätuntoa – itsensä ja muiden epätäydellisyyden hyväksymistä voi opetella. Matka alkaa itsensä hyväksymisestä kaikkine puolineen.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKSI RUOSKIMME ITSEÄMME?

Lähes kaikissa suhteissa tulee aina jollain tavalla esiin se, että ollaan ärsyyntyneitä ja kiukkuisia itselle, jos eivät jaksa niin kuin ennen. Asioita voi peruuntua ja muut joutuvat auttamaan. Itkua ja kiukuttelua, kun ei jaksa niin kuin ennen. Ja mitä muut joutuvat vuokseni kestämään? On jännä, miten isojenkin asioiden tapahtuessa itselle, kuten sairastuminen, sitä ajatellee mitä se MUILLE aiheuttaa: ”Ai kamala. Joutuvat kauppareissunkin hoitamaan. En jaksanut tehdä kuin einesruokaa." Oma kärsimys ja puutteellisuus laukaisee itsesäälipatouman. Omia mokia häpeää, vaikka muiden mokat huvittavat hetken ja unohtuvat saman tien. Toisten puutteita katsoo usein analysoimatta, todeten vaan että aha, tuo on tuollainen.

TILANTEEN TARKASTELU

Kasvutarinaani kuuluu vanhemmuus ja sairastaminen. Oli etuoikeus seurata lasten kehittymistä - vauvasta täysi-ikäisiksi. Sai olla ohjaamassa, opastamassa, välittämässä ja mahdollistamassa. Asioita, joiden myötä lapsesta tulee omanlainen ja omaan elämäänsä ponnistava yksilö. Suuntasin tarmoni siihen, että yritin sinnitellä elävien kirjoilla, kunnes näkisin heidän aikuistuvan. Tietyllä tapaa tuon rajapyykin saavuttaminen käynnisti prosessin, jonka aikana pohdin mahdollisuutta, että ehkä elänkin vielä – vaikkapa vuosia? Pohdin mitä itse tarvitsen ja kaipaan, jotta olisin iloinen ja tyytyväinen. Ellei ole hyvä olla itsensä kanssa, ei ole paljoa muillekaan annettavaa. Päädyin tekemään ison elämänmuutoksen.

Sairastuminen tai muut isot vaikeudet eivät toki vaadi tekemään isoja muutoksia. Ne voivat kyllä kiepauttaa elämää uusille urille, halusi sitä tai ei. Hetkessä elämistä ja oman itsensä kuulostelua suosittelen muuttuviin tilanteisiin. Kun siltä tuntuu, on hyvä miettiä itseään ja elämäänsä - tai tehdä aika ajoin muuten vaan välitilinpäätöksiä. Elämänmatkallaan voi tehdä hiljakseenkin pieniä kurssinmuutoksia tai jatkaa tutulla hyväksi koetulla reitillä.

TOISEN SILMIN

Maalaukset Susanna Huovinen

Oli tilanne mikä hyvänsä niin ensin kaivan tietoa, jos asia on sellainen, että tietämällä enemmän asia ratkeaa tai se voisi jotenkin auttaa. Tai yritän pohtia asiaa ulkopuolisen silmin, sillä välillä omille kuvioilleen ja asioilleen sokeutuu. Mietiskelen, että JOS kaverillani olisi tällainen tilanne, niin mitä tuumaisin ja mitä neuvoisin. On tavallista, että itselleen on paljon ankarampi kuin toisille. Tuomitsemisen tie on lyhyt. Syyllistäminen ja entisen kaiveleminen ei lähtökohtaisesti auta. Elämän pitäisi olla tässä ja nyt, mutta samalla on lupa elätellä myös pieniä haaveita. Tuomitsisinko toisen? Jos en, niin miksi suomin itseäni?

ANTEEKSIANTO

Elämässä tapahtuu; välillä kurvit menevät pitkiksi eikä aina muista jarruttaa ajoissa. Porhalletaan, jätetään huomiotta, sinnitellään kohtuuttomasti, asetellaan marttyyrinviittaa hartioille ja uhriudutaan. Yhtä kaikki, ihmiselon koukeroissa anteeksiantamista ei voi suositella liikaa. Antaessaan anteeksi toiselle, saa itselleenkin vapautuneemman olon.

Sairastuminen ei yleensä johdu suoraan henkilön itsensä toiminnasta vaan usein kyse on sattumasta. Joskus perintötekijöistä tai altistumisesta tms. Sairaus voi muuttaa elämän raameja väliaikaisesti tai pysyvästi, usein asteittain. Asioille, kuten sairastuminen ei voi mitään, joten jo mielenrauhasi nimissäkin ajatuksen omasta huonommuudesta voi haudata. Älä syyllistä itseäsi sairauden aiheuttamista asioista, kun et ole niitä itsellesi tilannut. Sairastuminenkin on vain osa elämää.

HYVÄKSY TILANNE

Tilanteen, - oli se mikä ja miten kamala tahansa, äärellä voi nostaa kädet ylös ja pyytää apua. Vaikeatkin asiat pitää hyväksyä. Kun kykenee, voi asioita pureskella pienemmiksi palasiksi ja hyväksyä kokemus elämänsä matkalaukkuun. Tapahtumat eivät aina ole iloa tulvillaan, mutta luota siihen, että valo ja aurinkokin vielä pilkahtavat. Ajattele, jos edessä onkin jotain hyvää? Katsomalla eteenpäin myötätuntoisin silmin voi elämästään saada vähemmän stressaavan ja antoisemman. Myötätunto on epävarmuuden ja epämiellyttävien asioiden sietämistä. Empaattisuutta itseäsi ja muita kohtaan!

Sarjakuva lainattu Kamala Luonto fb-sivulta, sarjakuva 10.01.2013

Linkkiluettelo:

Itsemyötätunto Mieli (suomen mielenterveys ry) Nita Arpiainen

#anteeksi #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksiani:

Tuhansina harmaina päivinä - RUNO

Liikaa kasattu - RUNO

Jos tietäisi - RUNO

Toivon 2022 - RUNO

Ahdistuksen alla - RUNO

Hyvin sä vedät - RUNO

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

ANNA ANTEEKSI

Erimielisyydet painavat ja syövät sisältä rotan lailla. Puoliso voi mokata, kaveri tölväistä, työkaveri tiuskia ja äitikin voi sanoa ilkeästi. Anteeksi, olen pahoillani. Noiden sanojen edessä kaikki joskus kompuroivat. Joskus anteeksipyynnön ja anteeksiannon hyväksyminen voi olla työn ja tuskan takana. Buddhan ajatus pätee yhä: ”Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se, joka polttaa itsensä.”

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KIIRE, VÄSYMYS, OLETUKSET JA TULKINTA

Hetki, kemia, toisten kuuntelu ja ymmärrys eivät aina mene yksiin. Välillä sattuu. Joskus takana on väsymys tai se, ettei olla tilanteessa tuntosarvet ojossa. Tehdään omia tulkintoja kehonkielen, omien kokemusten ja aiemmin koetun pohjalta. Väärinymmärryksiltä ei voi kukaan välttyä. Mikään ei ole vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen, paitsi anteeksi antaminen. Anteeksi voi antaa jopa silloin, kun toinen ei pyydä.

Vääryyden tai loukkaamisen kohteeksi joutuminen on tuskallista. Anteeksipyyntö koskettaa syvimpiä tunteita, sillä se kohdistuu omaan väärin tekemiseen. Yrittäessämme pyytää vilpittömästi anteeksi, alamme helposti selitellä ja syytellä toista. Menemme kipsiin ja annamme ristiriitaisia viestejä.

ANTEEKSIPYYTÄMISEN VAIKEUS

Anteeksipyynnön pitäisi olla vilpittömän rehellinen, jotta loukattu kykenisi sen hyväksymään. Vilpittömästi tehty pyyntö selventää omiakin ajatuksia. Silloin kykenee ymmärtämään, mitä tapahtunut on toiselle aiheuttanut. Suksien mentyä ristiin loukkaaja yleensä kokee syyllisyyttä ja tunnontuskia. Kun pyytää anteeksi, joutuu myöntämään, ettei ole erehtymätön. Se kertoo toiselle, että loukannut henkilö on valmis selvittämään tilanteen ja ottaa vastuun teostaan.

Päästäkseen syyllisyyden taakastaan pitäisi tutkailla sisimpäänsä. Se vaatii huonouden ja häpeän tunteiden hyväksymistä. Jos oppii tunnustamaan tunteensa, oppii olemaan myötätuntoinen ja lempeä itselleen. Anteeksipyytäminen- ja antaminen tekevät hyvää. Katkeruudesta, märehdinnästä ja vihanpidosta irti päästäminen helpottaa ihan fyysisestikin. Anteeksiantaminen on oman ja toisen vajavuuden hyväksymistä.

NÖYRÄ KATUMUS

1) Latvanen:. "Anteeksipyynnön voi aloittaa vaikka näin: ”Tiedän, että tein väärin. Tiedän, että satutin. Näen tuskasi, ymmärrän sen. Anna anteeksi. Tärkeää on pukea sanoiksi se, mitä on tehnyt väärin. Todellista anteeksiantamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksi pyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Tästä syystä katumus ei ole ainoastaan sanoja vaan ennen kaikkea tunnetta, ilmeitä, eleitä ja tekoja, joissa myös anteeksi pyytäjän oma haavoittuvuus tulee esille. ”

ANTEEKSIANTAMINEN HELPOTTAA

Lainaus Mattila: ”Anteeksiantoprosessin aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemyksen eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta.

Tutkimuksen mukaan anteeksiantaminen vähentää, vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin”

Anteeksianto on sitä, että päästää irti vihasta ja suuntautuu kohti hyvää.

Tunteiden tasolla anteeksi antaminen tarkoittaa armollisuutta ja hyväksymistä. Toiminnan tasolla se tarkoittaa sovittelevaa asennetta ja hyväntahtoisuutta. Anteeksiantoa tarvitaan niin itseä kuin toisia kohtaan. Jos ei osaa antaa anteeksi itselleen, ei ole helppoa antaa anteeksi toisillekaan.

Anteeksianto helpottaa oloa, vapauttaa kehon jännityksiä ja voimavaroja. Se kiinnittää nykyisyyden ja auttaa suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito ja todellinen anteeksianto tekee tilaa myönteisille tunteille. Sen tunnistaa katkeruuden ja vihan vähenemisestä sekä myönteisten tunteiden ja toivon lisääntymisestä.. Myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimusten mukaan vähemmästä stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta.

Lainaus 1. ”Todellista anteeksi antamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksipyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Katumuksessa tulee näkyväksi satutetun henkilön kivun, harmin tai kärsimyksen tunne ja sen ymmärtäminen. Me kaikki ”kompastelemme” vuorollamme.

JOS ASIAN KÄSITTELY TAKKUAA

Joskus anteeksiantamisen prosessi voi jäädä jumiin tunteiden käsittelemisen vaikeuden vuoksi. Itseään voi auttaa tutkimalla anteeksiantamisen mahdollisuutta pala kerrallaan. Anteeksiantamisen prosessia voi koittaa helpottaa jäsentämällä sitä pienemmiksi yksiköiksi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla.

Mihin tämä asia minussa sattui? Kuinka paljon se satutti? Mikä siinä oli pahinta? Mitä arvojani se loukkasi?
Mitä siitä voisin antaa anteeksi? Minkä verran voin /voisin antaa anteeksi? (Esim. 1–100 %).
Mitä osaa asiasta en vielä pysty antamaan anteeksi?
Mitä pitäisi tapahtua, että voisin antaa anteeksi?
Mitä hyvää anteeksi antamisella saavuttaisin (joku muu saavuttaisi)?
Mitä anteeksi antaminen mahdollistaisi? Mitä anteeksi antamalla menettäisin? (Ja olisiko tämä menetys todellista?)

Jotta prosessi ei päädy umpikujaan

voi pohtia, miten olla, ettei tilanne pahene kunnes pystyn antamaan anteeksi löydän vastauksen siihen, pystynkö koskaan antamaan anteeksi? Estääkö tämä ystävällisyyden? Onko parempi olla etäällä vai tekemisissä?” Anteeksi antamista voi myös harjoitella.