KUKA MINÄ OLEN

Ehditkö ja osaatko havainnoida muita ja itseäsi? Imetkö vaikutteita mediasta ja tarkkailetko muita? Toimitko vaistomaisesti niin kuin muutkin? Aloitamme lapsena tarkkailemisen ja huomioimisen. Opimme matkimisen ja toiston kautta. Muovaannumme tietynlaiseksi, mutta olisi hyvä pohtia seisooko oman mielensä liian ahtaissa lokeroissa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ELÄMÄN KUORMAT

Elämän latu ja se mihin maailma kunkin heittää, sitä harva pystyy valitsemaan ja noin vaan päättämään. Kasvatuksesta, kohtaamisesta ja koetusta tulee arkisia ja kauniitakin muistoja, mutta myös painolastia. Niitä kantapään kautta koettuja ja opittuja tilanteita ja asioita. Kenties seikkoja, joista on varoitettu, muttei sitten osannutkaan pysyä erossa. Asioita ja vaiheita, joihin jotenkin ajautui. Elämä on voinut heitellä taakan toisensa perään, mutta niistäkin on yli menty. Kriisien keskellä ei välttämättä edes huomaa millaisen kuorman alla onkaan. Keskittyy vain selviämään hetki ja päivä kerrallaan.

Kuormat voivat tulla myös ulkopuolelta yleisistä normeista ja asenteita. Tietoa tulvii monesta ”tuutista”. On helppo kokea huonommuutta, ellei elämässä ole mitä median mukaan pitäisi. Mediassa on paljon kiiltokuvaa ja pintaa. Palstatilaa ja medianäkyvyyttä harvoin saavat tavalliset pikku puurtajat. Niitä tuodaan harvoin esiin ja heistä kerrotaan. Ihan tavallinen Taina ja Taavi. Toivon, että innostuttaisiin hieman avautumaan ja kertomaan epätäydellisimmistäkin asioista ja tarinoista.

TOISTUVUUS JA NÄKÖKENTÄN KAVENTUMINEN

Tavallisen ”taatelin tallaajan” elämä noudattaa enimmäkseen samaa kaavaa. Työpäiviä, arjen askareita. Loppuaikana sitten elpymistä, itselleen mielekästä puuhastelua ja mahdollisesti harrastamista. Viikot ja vuodet lipuvat. Pieniä muuttuvia asioita, joita saa ihastella ja ihmetellä. Toistuvuuden taakan alla voi tuntua mitättömältä ja turhalta, niin kuin olisi ansassa omassa elämässään. Paikassa ja ajassa, jossa ei ole mitään uutta eikä erikoista vaan tarjolla lähinnä pelkkää tylsyyttä. Tylsyys ja toistuvuus luovat kyllä pohjan ja rutiinin elämään. Miettiä voi Onko se ruoho vehreämpää aidan toisella puolella?

VÄHÄN ERILAISTA

Aivan pienten ihmistaimien seuraaminen on terapeuttista, he kun eivät ole vielä ehtineet omaksua kaikkia maneereita, joita isommilla alkaa olemaan. Muistan pienten lasten arjen olevan myös rankkaa, silti se on ikimuistoisen etuoikeutettua aikaa. Uhrautua ei tarvitse, mutta kaikilla on hieman omaa aikaa, jolloin voi tuumailla mitä haluaa ja hengähtää. Hetkisiä ainakin. Uskon, että ainutlaatuisia aikoja suurin osa muistelee jälkikäteen lämmöllä.

Pienilläkin asioilla voi tehdä elostaan vähän erilaisen. Kokata eri reseptillä, kokeilla lenkin vaihtamista, lukea, tutkia, ihmetellä ja opetella, jotain mistä ei ole aiemmin tiennyt mitään.

REALISMI

Raastavan arjen keskellä voi välillä oikaista. Lapset voi ottaa mukaan siivoilemaan. Imurin varressa voi luukuttaa musiikkia ja vetää muutamat liikunnalliset muuvit. Joskus tavoitellaan vaikkapa lapsen kautta omia toteutumattomia unelmia. On vanhempia, jotka tarkkailevat ja karjuvat lapsensa valmentajalle ja vaativat erityishuomiota lapselleen. Aikuisen oma unelma menestyä, vaikka jääkiekossa, on voinut kariutua aikanaan. Sen taakan voi helposti siirtää huomaamatta Janipetterille ja Janikalle, jälkipolvilleen.

Vallan tärkeää olisi huomata missä itse menee. Tuomitseeko helposti toisin toimivia ja eläviä (vaikkei edes tiedä asiasta ja heidän elämäntilanteestaan kuin pinnan)? Olisiko kyse siitä, millaisen kasvatuksen ja millaisia kokemuksia on itse saanut? Tietovarastomme, etenkin koetuista asioista on tavattoman rajallinen, joten toisten arvostelu ei ole tarpeen. Omat ajatuksetkin ovat välillä höttöä, joilla ei ole oikeaa pohjaa.

AINA VÄHÄN REMPALLAAN

Elämässä tuppaa aina joku paikka repsottamaan. Niin kauan kuin itse kasassa pysyy voi huomata, että höllentääkin voi eikä usein mitään pahempaa tapahdukaan. Vaikka miten yrittäisi, niin elämä ei tule milloinkaan valmiiksi. Lopulta ei tarvitse muuta kuin pysyä askel tai henkäys kerrallaan elämässä. Aina ei tarvitse luoda mullistavan syväluotaavia pitkäntähtäimen suunnitelmia.

Ajoittain voi pysähtyä ja miettiä arkensa keskellä oman elämänsä ja ajatuksiensa suuntaa. Pieniä tarkasteluja ja suunnanmuutoksia. Haaveilu ja suunnittelu (isosti ja suuresti) antaa toivoa ja elämäniloa, jollei muuta niin se voi olla ihan hauskaakin. Mitä jos, entäpä jos, jospa. Ja palata ajatusmatkalta tarkastelemaan hyväksyvästi omaa elämäänsä ja todeta, että vähän taitaa olla rempallaan.  Mutta, hyvin sä vedät!

Kevennykseksi hyvän mielen musiikkipläjäys

Youtube-videossa Matt Monro ja Born free

#armo #kiitollisuus  #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Uskallus

Huumori

Sietää, sietää 

Myötätunto

Liian kiltti 

Vanhemmiten

RUNO - Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.