Sairastamisen opetuksia 4 – Hyväksyminen, kaikkeen tottuu

Pitkäaikaissairaan on lopulta hyväksyttävä, että sairaus jää osaksi hänen elämäänsä. Kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ennnen muuta hänen täytyy sovittaa elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

AIKA JA ITSEMYÖTÄTUNTO

Aika on lääkettä traumoille ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu ja muuttuneen huonon mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu. Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä, nimittäin niitä rutiineja. Päivärytmiä – syömiset, lääkkeiden napsimiset, hoitokäynnit, ulkoilut ja virkistäytyminen. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä ja elämyksiä. Aikajanaa tarkastellessa huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo viikatemiehen mukaansa korjaavaan. JEE!!

Uusi arki ja oleminen löytyy jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä, miksi minulle ja usein - miksi nyt? Sairas kampeaa jossain vaiheessa mielen pimeältä puolelta elävien joukkoon, osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Lopulta havahtuu huomaamaan - Aurinko paistaa, voin istahtaa tässä, linnut laulavat ja jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisia.

HAAVEET OMANNÄKÖISIKSI JA SOPIVIKSI

Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan mielessään .arvojaan. Se voi auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omassa arvoasteikossa. Ystävät ja ylipäätään ihmiset ovat näyttäneet oikean sisimmän itsensä sairaan sairastuessa. Osa on poistunut tai jäänyt takavasempaan. Lähellä ja tukemassa on ydinjoukko. He, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein nuo samat ihmiset osoittavat tekemisellään ja kohdattaessa, että sairas on heille tärkeä.
Elämä voi muuttua ja olla rajoitetumpaa kuin aiemmin. Usein sairastunut muuttuu sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs ja päättää asioista, joihin hän voi vaikuttaa. Hän tekee elämästään omannäköistä. Hän tavoittelee erilaisia asioita ja harrastaa. Tekee ja valitsee asioita, joista saa hyvän mielen. Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen sisin tulee  aidommin esiin.

PELKISTETYMPI ELÄMÄ ON RIITTÄVÄÄ

Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara paikka. Kyyneleillä ja kiroilulla on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä ja parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet  ja vuodet vaihtuvat. Aina jollain tavalla jokainen löytää omanlaisen olemisen tapansa ja rutiininsa. On hyvä myös muistaa, että elämä on sarja toistoja. Se on prosessi, joka tuo mukanaan erilaisia tilanteita ja elämyksiä.
Sairastamisen myötä ihmisistä, niistä ihan läheisistäkin voi ilmaantua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa tai halua kulkea sairaan rinnalla. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja ja itsensä vuoksi (ystävyyden luonteen muuttuessa) kiviriipaksi heittäytyviä ei tarvitse sairaan kannatella. Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkouden ja keskeneräisyyden. Jotka eivät kestä, saavat mennä. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.
Kipua ja sairastumiskokemusta voi pitää yhtenä asiana muiden elämänsä tapahtumien joukossa. Siten voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muille kuin vaikeille pahan mielen ajatuksille. Jotkut päivät ovat ns. terveilläkin todella vaikeita. Voimme silti muistaa, että talven jälkeen tulee lopulta aina uusi kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei meidän tarvitse tai kannata miettiä. On ihan hyvä  olla vaan ja huomata elävänsä.

MIELENRAUHAA – AITOUTTA

Voimavarakseen voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota on rakastanut. Sairas – ja jokainen, saa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota hän on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita. Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiä ja rakkaitasi, sinusta välitetään.
Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johtaa miettimään arvojaan ja elämäänsä syvemmin. Se on voinut kirkastaa asioita, joita terveenä touhutessaan oli tullut yhä uudelleen siirtäneeksi. Elämä voi selkeytyä ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää. Aloita hyväksymällä sairas elämäsi ja rakasta aitoa itseäsi. 


#ahdistus #alakulo #armo #haave #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki


Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Sairastamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Sairastaminen käy työstä

Kestä vielä

Elämänjano

Sairaan itsetunto

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit

 seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA

 MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana

 kuvalla tai ilman!!)


Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on

 pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Rakkaan ystäväni muistonäyttelyssä

Kävin Rakkaan Ystäväni Susanna Huovisen muistonäyttelyssä Järvenpäässä. Mukana oli tuttuja, mutta tauluja, joita en ollut aiemmin nähnyt. Viime keväällä huonoja uutisia tuli siihen malliin, että taidehetkemme keväällä 2023 oli tunteikas. Upea taidemaalari hän oli minun silmissäni. Kaunis sielu, hyvä ihminen ja minulle ihan mahdottoman Rakas Ystävä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TAITELIJASIELU

Ystäväni viehättyi jo nuorena taiteeseen ja käsillä tekemiseen. Hän kävi monilla kursseilla ja innostui monenlaisesta. Hän ihmetteli, innostui herkästi ja sulatteli asioita mielessään. Arjesta selviytyminen jätti taiteen tekemisen sivummas, sillä aina on leipää ja katto päänsä päälle saatava. Kaikkia hänen taiteen parissa tekemäänsä ja osallistumisia nin monille kursseille ja asioille, en tiennytkään. Susanna asui ja oli vuosikaudet Järvenpään taideseuran jäsen. Kuvassa tietoa Susan itsensä kertomana. Kuva on Järvenpään taideseuran 60 v. kirjasta vuodelta 2018. KAIKKI KUVAT SUURENEVAT NIITÄ KLIKATESSA!!

KUVIA NÄYTTELYSTÄ

Susan muistonäyttelykirjassa oli jo monia nimiä. Näyttely oli 28.1.20924 asti Järvenpään taidetalolla Myllytiellä. Live on live! Blogikirjoitusteni kuvituksena on myös Susan taidetta. 

Susa sanoitti taideseuran tekstissä mm. näin: ”Olen oman itseni terapeutti, taideterapeutti. Maalatessani selkeytyy osa kaikesta mitä on”. JA Sukupolvien välisistä valokuvista: ” Mieli menee vuosikymmenten taa ja elämä saa merkityksen, jota ei ajalla eikä järkeilemällä voi käsittää!” ja ” Terveyteni on aiheuttanut läheltä-piti-tilanteita elämässäni, joten koen todella, että Taide eheyttää mielen kolauksia ja auttaa ymmärtämään jotain mitä on lähes mahdoton ymmärtää. Taide on mahtavaa mystiikkaa.” Niin viisas Rakas Ystäväni.





#armo #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #vertaistuki #ystävä


Kirjoituksia:

Kaipaus

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi (myös Susa sairasti sydänsarkoidoosia ;(

Sinulle ystävä

Ystävälle

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS. 

Sairastamisen opetuksia 3 – Mieli ei aina kestä

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä  menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai hän voi sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu usein hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arveluiden – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä sairastuminen Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä oikein seuraa. Tämä on sairastumisen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiimme. Tympeän henkilön sanat voivat jäädä mieleen ilmettä myöten. Sairastunut voi muistaa ripeän rauhallisesti toimivat, jotka liittivät häneen monenlaista letkua. Eräs puhui kovin rauhoittavasti, varoittikin etukäteen että nyt pistää. Muistat hänet, joka kertoi, ettei hätää, teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti hitaasti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän itse mistään mitään ymmärsi.
Hän muista kohtaamansa ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi, hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana hänen ohitseen lipuvat. He, joille sairas on vain raskas työ.
Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. On suuria tunteita ja suodatettavaa. Tutkimuksia, hoitoja, lääkityksiä kaikkien ajatuksien ja tuntemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyjen jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa voi löytyä nopeasti rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen pitkän etsinnän jälkeen. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi aikaa seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei enää jatku.

Voi käydä kivasti – hoidetaan toimenpiteillä ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen.

Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. 

Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät aina jälkiä sairaan mieleen.
Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi palauttaa hankalia muistoja uudelleen mielen pureskeltavaksi. 

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on voinut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otetta.
Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä.
Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee mielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan.

Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, sillä hän"hajoaa" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua sitä eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin.
Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä he ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla samoin kuin ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät.
Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuivat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea. 
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

 

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan pääset Klikkaamalla TÄSTÄ

 

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Sairastaminen käy työstä

Kestä vielä

Elämänjano

Sairaan itsetunto

Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit
 seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
 MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana
 kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on
 pikkuriikkiset jakopalikat
KIITOS JA KUMARRUS.

Kai se on vahvuutta

Kai se on vahvuutta, että jaksaa nousta. Kai se riittää, jos tekee jotain pientä välttämätöntä? Ruokaa, ostoslistaa, tavaroita paikalleen ja muistaa maksaa laskunsa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KAI SE ON VAHVUUTTA

… vaikka ystävän ikävä raastaa joka päivä. Arki koettelee monin tavoin. Huimilla pakkasilla en ulkoista itseäni nenänpäätäni enempää. Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet sarjana. Liekö pakkanen osasyynä. Kevät – täällä on yksi innokas ihailijasi!

Jotain pientä loikoilun lisäksi olen saanut tehtyä. Alkuvuodesta  riittää kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia. Yritän saattaa kirjaideaani johonkin kuosiin, Pidempi kirjoittaminen olisi ihan jees, mutta elämäni on aika repaleista. Elämä on ollut nyt pilkottuja hetkiä, joita ikävä ja jaksamattomuus painavat. Mies kertoo minun laihtuneen, niin kai sitten.

Vaikka pahinta on joutua luopua rakkaimmistaan, niin itsensä hukkaaminen on myös tosi tosi paha juttu. Jos joutuu niin kujalle, ettei välitä itsestään – periaatteistaan, toiveistaan ja arvoistaan.

Yritän tunnistaa, muistaa ja arvostaa itseäni.
Valon määrä kuulemma lisääntyy, ei huono. 

 

KAI SE ON VAHVUUTTA

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KUN NOUSEE AAMUPUUROLLE,

TEKEE JA SYÖ RUOKANSA.

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

JOS KESTÄÄ PAUKKUPAKKASET,

PIMEYDEN JA NE LOSKAT.

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KUN KERÄÄ URHEUTENSA.

MUISTAA UNELMANSA.

TOIVEIDENSA POHJAN .

 

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KUN VÄLITTÄÄ ITSESTÄÄN.

 

#armo #alakulo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:                                                    

Kun ei riitä - itselleen

Jos voisin

Ahdistuksen alla

Sietää, sietää

Uskalletaan

Kestä vielä

Musiikin avulla

Älä jämähdä

Itke vaan

Lempeydellä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat
KIITOS JA KUMARRUS.

Kukoistavat vain tavallaan

Kuva Nuceosoft 365 kuvapakki
Meillä pienillä on yksinkertainen elämämme. Vertailemme ja koemme itsemme helposti vajavaiseksi. Mutta miksi pieni simppeli elämä ei riitä?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKÄ ON TÄRKEÄÄ?

Luulen, että moni meistä on ajoittain elämässään eksyksissä. Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden valinnat sattumien kera muokkaavat. Hyvä elämä tarkoittaa meille erilaisia asioita.

Ajattelen, että tämä pieni simppeli hidas elämäni on riittävästi. Aika parantaa haavat, sanotaan. Mutta - ei se niinkään ole. On asioita, jotka muistamme ikuisesti – sekä ihania että vaikeIta.
Muistot ovat vähän kuin arpia. Haavan päälle kasvaa arpikudos. Se peittää haavan, mutta näemme kohdan ja muistamme tapahtuneen. Kenties mietimme liikaa. Tieto ja vertaileminen lisäävät tuskaa.

Pienet askeleet kohti mielenrauhaa johdattavat isompiin ihmeisiin ja hyvään.
Pysyisimmepä siinä, jonka koemme hyväksi ja oikeaksi.
Ajattelen, että rehellisesti sydämellä tehdyt ratkaisut tuovat meille mielenrauhan.

 

KUKOISTAVAT VAIN TAVALLAAN 


MONI KOKEE EPÄVARMUUTTA 

JA RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ,

VAIKKA YRITTÄNYT - KAI IHAN LIIKAA.

 

VOISIMME VAALIA VOIMAVARANAMME

KAIKEN HYVÄNÄ KOKEMAMME.

OLISIMME VAIN KIITOLLISIA

TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ.

 

EHKÄ VOISIMME OLLA KUIN KUKAT.

EIVÄT NE TOISIAAN VERTAILE.

KUKOISTAVAT VAIN TAVALLAAN.


#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotunto #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Itsetutkiskelua

Mielenrauhaa

Myötätunto

Pienen ihmisen tarina

Hyvin sä vedät

Seesteisyys

Elo pienen ihmisen

Pieniä suuria

Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat
KIITOS JA KUMARRUS.

Tämä hetki

Kuva Microsoft 365 kuvapankki
Hetki voi jäädä ikuisesti mieleen. Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta. Voimme unohtua hetkiin. Päivät, viikot ja jopa vuodet voivat kadota muististamme tasapaksuina aikoina. PS. Huomaattehan alla tekstien linkit, jotka johtavat aiempiin kirjoituksiin - (nerokasta ja kieroa, eikö?)!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOIVON

… että vuodellesi 2024 mahtuu mieleenpainuvia ja mielihyvää antavia hetkiä. Uskalletaan elää.
Kenties edessämme on hyviä hetkiä ja aikoja.

Ajan kulumisen myötä ja näin vanhemmiten huomaa katsoa eri tavoin kauemmas - eteen ja taaksepäin. On jo perspektiiviä ja malttia elää huonojen hetkien ja aikojen yli. Hetkessä elämistä voisimme pohtia. Olisi hyvä pysähtyä arjen keskellä katsomaan ympärilleen, kuulemaan ja huomaamaan enemmän.
Epätäydellisyys johdattaa meitä miettimään tyytyväisyyden olemusta. Sillä – ainakin hetkittäin elämä on ihanaa  Vaikeilla hetkillä on tehtävänsä. Kenties ne opettavat meitä hoksaamaan olennaisen

 

TÄMÄ HETKI

 

HETKI VOI EROTTAA,

YHDISTÄÄ JA MUUTTAA.

 

HETKI,

ODOTETTU, SUUNNITELTU,

OHIKIITÄVÄ, ARVAAMATON, ARMOTON.

HUOMAAMATTAKIN OHI LIPUVA.

 

HETKET VOIVAT OLLA RASKAITA

IKUISESTI ELOA MUUTTAVIA.

PIINAAVAN PURISTAVIA,

SANATTOMAKSI JÄTTÄVIÄ.

 

ONNEKSI  - SAAMME TUOKIOITA

MIELLYTTÄVIÄ, ILOISIA, 

ONNELLISIA, SATUMAISIA.

 

HETKIÄ MIELEEN JÄÄVIÄ.

UNELMIEN TÄYTTÄMIÄ

TAI AJAN PYSÄYTTÄVIÄ.


MEILLÄ ON AINA VAIN

TÄMÄ HETKI.

 

#ahdistus #arvaamaton #ilo #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Hetkessä elämisestä

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

Epätäydellisyys

Henkäys kerrallaan

Olennaisen hoksaaminen

Itsetutkiskelua

Uskalletaan

Jos käykin hyvin

Kaunista ja hyvää

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.