Reunalla pelottaa: rakkaus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit

RUNO – ELÄMÄ ON PITKÄ PÄIVÄ

Kuva Instagram Finnishtime

Vanhetessa, sairastaessa, elon hiljaa hiipuessa on jokaisen käytävä kipuilunsa. Tehtävä elämänmatkansa osalta tilien tasaus, saadakseen sielulleen rauhan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ELÄMÄSSÄ

... unelmoidut, tapahtuneet ja keskeneräiset voi paketoida mielensä sopukoihin. Hellästi ympäröidä kaiken koetun kauniiseen pakettiin. Silittää sen pintaa ja itseään hyväksyen. Huokaista – tällaisen matkan minä sain.

Lähtevällä on lupa jättää hiljalleen elävien asiat muiden huoleksi. Tyyntyä antamaan maallinen elämänsä pois. Valmistautua siirtymään toiseen elämään. Sillä ...

ELÄMÄ ON PITKÄ PÄIVÄ

ELÄESSÄ EHTII HUOMATA

MITEN ONKAAN PITKÄ PÄIVÄ.

MIELESSÄ VILAHTAA KOETTUJA,

KIPUILTUJA, ELÄMÄN OPPITUNTEJA.

ELÄMÄ ON ROSOT TASOITTANUT,

ANTANUT KAUNIIT ONNEN HETKET.

MUISTOISSA PÄÄLLIMMÄISENÄ

YHTEISTEN HETKIEN ILO, NAURUT,

HYMYT, KATSEET, HALAUKSET, SUUKOT.

ELÄMÄ LIPUU HILJALLEEN SILLE,

VIHOVIIMEISELLE ETAPILLE.

AJALLAAN,

ELÄMÄNTÄYTEISTEN PÄIVIEN JÄLKEEN

HÄÄMÖTTÄVÄÄN TAIVAANRANTAAN,

TAIVAAN KOTIIN.

VOI RAUHASSA,

KIITOLLISENA ELÄMÄSTÄ,

OLLA VALMIINA SIIRTYMÄÄN,

IKUISEEN LEPOON

LUOJAN SUOJAAN.

YMMÄRTÄEN - ELÄMÄ ON PITKÄ PÄIVÄ.

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Matka itseensä

RUNO - 0lennaisen hoksaaminen

RUNO - Parantavalla siveltimellä

RUNO - Elämisen arvoista elämää

Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

RUNO - Kosketus olkapäälle

RUNO - Huomaattehan

RUNO - Toivon valintoja

RUNO - Sivuun siirretyt taakat

RUNO - Henkäys kerrallaan

RUNO - Hauras elämä

RUNO - Jäit mieleeni

RUNO - Jos eläisi täysin palkein

Oma kuolevaisuus

ELÄMÄ VOITTAA KUOLEMAN

RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme

RUNO - Elämän lahja

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - RAKAS MUISTISAIRAS

Maalaus Susanna Huovinen

Olet hyvä tuollaisena, tänään ja huomenna. Jokainen unohtelee. Aina sanat eivät muistu, asiat junnaavat. Turhautumisesi ja ahdistuksesi on ymmärrettävää. Teet parhaasi. Kärsit ja häpeät alkuun itse. Älä pelkää. Rinnallasi pysytään, sinusta huolehditaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ÄLÄ PELKÄÄ

Sattuu hassuja, unohtuu avaimet ja ostokset. Muistilappuja siellä täällä. Kauppareissuja riittää, kun osa listalta unohtuu. Ei pysy mielessä. Olet epävarma liikkumaan, vieraissa paikoissa ja seurassa tulee hätä. Ruokavalio kaventuu ja teet samaa yksinkertaista. Laskujen maksaminen takkuaa. Et halua olla vaivaksi. Eristäydyt, laihdut.

Unohdat avaimia, asioita ja minne piti mennä, ja miksi. Luulet jonkun käyvän jääkaapillasi tai vieneen tavaroitasi. Kyselet ja toistelet. Närkästyt, kun muuta sinulle kerrotaan. Tapahtuneet muistuvat ja eivät, eilinen ja vuodet menevät sekaisin. Epävarmuus ja pelko valtaavat. Levottomuus alkaa tulla iltaisin.

Hiljalleen tarvitset apua enemmän. Hidastut, autamme. Muistat menneitä, hetkittäin. Väsyt, otat päiväunia. Puhumiset lyhenevät ja sanat katoavat. Tarvitset muiden apua. Päivän kulku ja vuoden kierto ovat hämmentäviä. Asiat sekoittuvat. Lapsuutta ja nuoruutta muistelet. Pitkästyt, et enää jaksa televisioita tai keskustella juurikaan.

Tarvitset apua kuin pikkulapsi. Silti sieltä sinut tunnistaa, sen entisen löytää hetkittäin. Siellä se, haurastuvassa kehossa. Pääset ajallasi turvaan - liittymään ikiaikaiseen sukupolvien ketjuun, jossa on taas niin hyvä.

RAKAS MUISTISAIRAS

OLET JO PARHAASI, TYÖSI TEHNYT,

MUILLE APUA AIKANAAN ANTANUT.

ETHÄN PIILOTTELE, HÄPEÄ ASIOITA,

KUN EI MIKÄÄN ENÄÄ OIKEIN SUJU.

VAIVAA VAAN, KERRO JA KUVAILE.

JUTELLAAN, IHMETELLÄÄN YHDESSÄ.

ETSITÄÄN TAVARAT, HAETAAN RUOAT.

MUISTUTELLAAN, HUOLEHDITAAN.

TAVOITELLAAN IHAN HYVÄÄ OLOA,

HUOLEHDITAAN HYVÄSTÄ HOIVASTA.

PERUSASIOISTA, RUOASTA, PESUISTA.

TORKKUILE, KERRO MITÄ PYÖRII MIELESSÄ.

MUISTELLAAN YHDESSÄ, ISTUTAAN VIERESSÄ.

SEURATAAN, HUOLENPITOA ANNETAAN.

ARKEESI APUA, HOIVAA HANKITAAN.

TURVALLINEN PAIKKA HOITOKODISTA,

LÄHEISILLE TUNNE, OLET TURVASSA.

VIERAILLAAN, JUTELLAAN,

KUVIA MENNEESTÄ KATSELLAAN,

YHDESSÄ ELÄMÄÄ MUISTELLAAN.

OLET TÄRKEÄ MEILLE,

SINÄ – MEILLE LÄHEISILLE.

#armo #arvaamaton #laheinen #mielenrauha #myotatunto #rakkaus ##reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Kädet yhteen - Voimaa ja rauhaa

Ajan kulumisesta

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - OLEN RAKASTANUT, OLEN RAKASTETTU - Runojen sarja 21. osa, päätös

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Olen onnellinen. Olen saanut rakastaa. Olen rakastettu. Kauniimpaa asiaa en maailmassa tiedä. Maailman kokee kauniimpana paikkana, kun on saanut rakastaa ja saanut vastarakkautta.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

RAKKAUTTA ON MONENLAISTA

Rakkaus vanhempiin, perheenjäseniin, kumppaniin. Rakastaa voi lemmikkiä ja lähimmäistä.
Rakkaus voi tulla elämään yllättäen tai hitaasti hiipimällä. Jokainen ymmärtää rakkauden määritelmän ja olemassaolon omalla tavallaan - samoin sen merkityksen ja tuntemuksen.

Tämän runosarjan runot perustuvat omaan rakkaustarinaani. Tekstit runojen yhteydessä lisäsin tarinamme selvennyksen vuoksi. Runosarjan runot ovat aikajanallinen matka alkukipinästä ja kiinnostuksen syttymisestä aina tämän tekstin julkaisuhetkeen.

Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte kahlata kaikki osat läpi.
Hatunnosto teille, joille aihe on ollut punainen vaate, mutta jotka olette jaksaneet pysyä blogin seuraajina ;) .
Seuraavaksi (ainakin toviksi) vaihdan kirjoittamaan jostain ... muusta.

Tarinamme - Runojen sarja 21. osa

OLEN RAKASTANUT, OLEN RAKASTETTU

SAAVUIT KUIN TAIVAAN LAHJANA,

LÄHES IHMEENÄ, JOHDATUKSENA.

KESKI-IÄSSÄ, EHTOOPUOLELLA,

KUN MELKEIN JO HALUSI LUOVUTTAA.

LÖYSIMME VASTAKAPPALEEMME.

SAIMME ELÄMÄNILON, LAHJANA TOIVON.

RAKKAUDEN HERKÄN, SYVÄLLISEN, AIDON.

OLEN SAANUT RAKASTAA, SAANUT VASTARAKKAUTTA.

ON SIELUNI TERVEEKSI HYVÄKSYEN RAKASTETTU.

KUN LÄHDEN AIKANAAN PAIKKAAN PAREMPAAN,

USKON, SINUA ODOTAN JA UUDELLEEN KOHDATAAN.

MUISTAN IKUISESTI

OLEN RAKASTANUT, OLEN RAKASTETTU.

#armo #arvaamaton #haave #kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Muistot haalenneet

RUNO - Näkymätön

RUNO - Itsensä unohtanut

Mitä rakkaus on?

Rakastuminen keski-iässä

RUNO - Rakkaalle

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

RUNO - Kosketus olkapäälle

RUNO - Helppo hengittää

RUNO - Rakkauden maljasta joimme

RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme

RUNO - Kosketus olkapäälle

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - KANSSASI - Runojen sarja 20. osa

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Joka ainoa päivä olen onnellinen tietäen olevani rakastettu. Olen hämmentyneen kiitollinen siitä, että olemme saaneet kokea tämän matkan ja ihmeen. Että saimme tavata tässä maailmankaikkeudessa. Osasimme pysähtyä ja olla läsnä toisillemme juuri oikealla hetkellä. Näin sen piti mennä - Luojan isommissa suunnitelmissa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KANSSASI

... olen saanut olla itseni, omanlaiseni. Matkamme varrella olen oppinut avaamaan sinulle vaikeitakin asioitani, ajatuksiani, haavojani, tuntojani. Ymmärtänyt paremmin elämänkulkuani. Oppinut ymmärtämään sitä, miksi olen nyt tällainen. Olen kohtaamisemme myötä muuttunut. Sillä, ihmeellinen matka tämä on ollut - henkisesti. Ei aina helppo, mutta voi - miten niin kovin antoisan ihmeellinen. Onneksi uskalsin hypätä. Onnekseni tunsit samoin. Onneksi olen saanut jakaa elämäni ...

Tarinamme - Runojen sarja 20. osa

KANSSASI

OLEN KOKENUT KANSSASI

SYVÄLLISEN INTOHIMOISEN,

RAKKAUDEN OLEMUKSEN.

OLET KUUNNELLUT, YMMÄRTÄNYT, HELLINYT,

KUIN HAURASTA KUKKAA SYLISSÄSI KANTANUT.

OLEMME OPPINEET

MITÄ ON JAKAA JA LOHDUTTAA,

ISOT JA PIENET, JOTKA HARMITTAA.

MITÄ ON RAKASTAA,

VAIKKA ÄRSYTTÄÄ, VÄSYTTÄÄ.

KANSSASI OLEN KOKENUT

GALAXIN JA ELÄMÄN KAUNEUDEN.

SEN SYDÄMESTÄ TOISEEN SIIRTYVÄN

TUNTEEN YLIVERTAISEN IHMEELLISEN.

#armo #kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Kohdallaan

RUNO - Mitä rakkaus on?

RUNO - Rakkaalle

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä

RUNO - Rakkauden maljasta joimme

RUNO - Intohimon pyörteessä

RUNO - Ihmisen ikävä toisen luo

RUNO - Hiljaisuus

Rakastuminen keski-iässä

RUNO - Arvokas

RUNO - Jos voisin

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Jos tietäisi

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - ELETÄÄN VAIKKA PIRUUTTAAN - Runojen sarja 19. osa

Kuva Facebook Season´s Splendor

Elämä muuttuu. Koronapandemia- ja rajoitukset laantuivat, Ukrainan sota jatkuu. Korot ja hinnat lähtivät laukalle. Yhteisiin vuosiimme nro 3-4 on ehtinyt kaikenlaista. Elämä tuntuu joskus ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MENEVÄN TIETYLLÄ KAAVALLA

Oletteko huomanneet? Meillä kolmas ja neljäs vuosi ovat tuoneet "lunta" tupaan. Ilmalämpöpumppu sanoi sopimuksen irti. Kaikenlaista pienempää ja isompaa värkkiä jouduttu päivittämään. Sitä huokaisee, että aha - näin. Mies sairastui vakavammin töissä. Selviteltiin yli puoli vuotta spesialistien ja työterveyslaitoksen kautta ammattitautiepäilynä. Oli hyvin sairas ekat kuukaudet. Kelan päivärahoille tippuminen ei naurattanut, sillä erilaista remppaa oli ollut tarkoitus tehdä. Tutkimusrumba viivästyi ja oli puutteellinen. Mies voi, sittemmin, onneksi hyvin ja vaihtoi työpaikkaa. Hankintoja ja remppoja siirrettiin hamaan tappiin. Auto päädyttiin tänä kevättalvena korjausten sijaan päivittämään.

HUONOIMPAAN

... mahdolliseen aikaan, hintapiikin ja paniikin aikaan päättyi aiempi sähkösopimuksemme, Hintamme yli 7-kertaistui, Parempaa ei ollut tuolloin valittavana. 2-vuotta tätä,

Vointini - Talvikylmillä liikkuminen on vaikeaa. Ilokseni sain tämän vuoden alusta avustajatunteja ja vammaistaksioikeuden. Helpottaa, kun ei aina ole riippuvainen miehen menoista. Voi lähteä ekstempore vaikka kahville. Henkisesti iso asia. Sinut en ole rollaattorin kera kulkemisesta. Pystyn nyt kesällä liikkumaan enemmän. Mieheni kanssa kulkiessa en aina ota rollaa mukaan. Jos notkahdan, niin hän hoitaa kyllä. Kauppareissuilla nojailen ostoskärryyn. Yksin liikkuessa lenkillä ja muualla rolla on vakiseuralainen. Väsymys on joskus infernaalista - ja hitokseen ärsyttävää. Kaaduin talven liukkailla, värttinäluu murtui ja hankaloitti eloa. Niveltulehduksia ja lääkityksiä ollut. Huimausta, rintakipua, migreeneitä. Askeleet ja vauhti hiipuneet. Sulkapallon läpsyttely vähentynyt. Ja kyllä - ottaa niin maan perusteellisesti pattiin.
Sisullahan välillä teen ekstraa - ja saatan sitten maata 3 päivää lähes taju kankaalla. Yritän tehdä tasaisemmin, edes hippasen, että minusta olisi jotain hyötyä pikku kotitaloudellemme. Ihmemieheni ei ole ikinä motkottanut eikä hermostunut tekemättömyyksistäni. Ei, vaikka joutuukin tekemään niitä mitä minun piti. Huolissaan on usein, vaikka onkin jo melko tottunut. Ei sitä asiaa jatkuvasti puheeksi oteta. Kyllä sen näkee ja huomaa. Sairaan läheisen osa ei ole koskaan helppo.

MUSAA JA KESÄ

Muutaman kerran ollaan livemusaa nähty ja ystäviä tavattu ihan kasvotusten. Muu reissaaminen on vähäistä. Elämme kovin pienimuotoisesti. Keväällä tuli terveyteeni takapakki, joka on vienyt toimintakykyäni.

Ihan oivallisia, vaikka vähän lamauttavia, on yhteiset vuodet 3-4 olleet. Nelosta ei ole vielä saavutettu, rapia kk siihen saavutukseen. Tunnusomaisin sana näille vuosille lienee väsymys. Siis näihin ikäviin yllätyksiin ja jaksamiseni hiipumisen takia.
Ollaan puhuttu ja purettu tuntojamme, välillä atomeiksi asti. Tutustuttu, puitu yhä enemmän ja syvemmin. Ymmärtänemme toisiamme yhä paremmin. Olemme mielestäni samalla kartalla ja vahvasti menossa rinta rinnan samaan suuntaan.

Onneksemme tapasimme. Edelleen rakkauden roihu löytyy ja lemmen liekki lepattaa. Edelleen alussa löytynyt yhteys tuntuu kovin vahvalta. Sillä, suurin niistä on rakkaus.

Ehkäpä tulevat ajat ovat joltain osin meille onnekkaampia. Sitä odotellessa...

Tarinamme - Runojen sarja 19. osa

ELETÄÄN, VAIKKA PIRUUTTAAN

KUSTANNUSTEN NOUSU KURITTAA,

REMONTTIEN SIIRTO HARMITTAA,

RIKKOUTUMISET, KULUMISET,

EPÄONNISET SATTUMUKSET.

SÄHKÖSOPPARIN SHOKKIHINTA,

KULUTUKSEN KARUTON KARSINTA.

TALVELLA PALELLAAN, KITUUTETAAN,

MINIMINI-ELOA SIETÄÄ YRITETÄÄN.

KIPEÄN PALJON SÄHKÖSTÄ MAKSETAAN.

ENÄÄ EI MEILLÄ

- SAUNASSA HIKOILLA

- PITKIÄ KUUMIA SUIHKUJA OTETA

- NAUTITA KODIN LÄMMÖSTÄ TALVELLA

- ELETÄ TAVALLISTA ELÄMÄÄ.

KIITOS

AHNEEN MARKKINATALOUDEN,

EPÄONNISEN AJAN, SATTUMAN,

VAAN - VAIKKA,

KURIMUKSESSA KÄRVISTELLÄÄN.

MEHÄN ELETÄÄN VAIKKA PIRUUTTAAN.

#ahdistus #alakulo #armo #kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Kirjoituksia:

Miten jaksaa?

Sietää, sietää

Vakavasti sairaan läheisille

Kun sairastuu vakavasti

Sairaan itsetunto

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

RUNO - Arvokas

RUNO - Elämisen arvoista elämää

RUNO - Jos voisin

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Kohdallaan

RUNO - Mitä rakkaus on?

RUNO - Rakkaalle

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä

RUNO - Rakkauden maljasta joimme

RUNO - Intohimon pyörteessä

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN - Runojen sarja 17. osa

Keuhkosyöpäleikkauksen, sydänläpän hyytymien ja jalkapöydän murskajaisteni jälkeen oli ensimmäinen käynti keuhko- ja syöpälääkärillä. Eka käynti- pientä nesteilyä ja keuhkolohkon poiston jälkeinen tilanne . MUTTA ..

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SE MUTTA JA LÄHEISTEN OSA

.. mutta, TT-kuvissa oli rinnoissa jotain, joka pitäisi tarkistaa. Kolmen päivän päästä olin jo naistenklinikalla mammografiassa. Lääkärit tutkivat ja ottivat molemmista paksuneulanäytteitä. Lääkäreistä (erikois- ja erikoistuva) kyseessä oli mastopatia, ei syöpä. MUTTA, tarvittaessa herkästi yhteys. Helpotuksen huokaus. Könkkäsin keppi-pyörätuoli menetelmällä talvipakkasessa taksiin. Tästäkin pääsi vähän kuin koira veräjästä. Elämän epävarmuus aiheutti silti alituista pelkoa. Tuntui, että kampitettiin koko ajan. Tuore aviopari eli pelon kuplassa. Eikö ollut jo riittävän rankkaa?

Olimme pandemian alettua lähes eristäytyneet ulkomaailmasta. Mieheni töissä moni oli sairastanut koronan ja muita rohinatauteja. Miehen oli töissään käytävä ja minun terveyskäynneilläni. Mies sai keuhkokuumeen. Raavas fyysistä työtä tekevä olikin potilas. Pelottavan huonossa kunnossa oli. Meidän molempien menneisyys kummitteli tuohon aikaan tuoden mielipahaa ja surua elämäämme. Ei ollut hehkeää elomme, ei. Oli pää hajota. En ole oikein ikinä kestänyt läheisteni sairastamista. Lasteni sairastaminen oli itselle henkisesti ja fyysisestikin vaikeaa valvomisineen. Sain taas muistutuksen siitä, miten avuton olo läheisillä onkaan. Kun haluaisi, muttei voi eikä kykene auttamaan. Tapahtuu, mitä tapahtuu. Voimme vaan rukoilla ja toivoa. Kaipasin totisesti syliä ja olkapäätä.

LAMAANNUS

Mies ei kestänyt ajatusta, että pitäisi käydä läpi kaikkia ”lopullisia” asioita. Minä kävin läpi kutakuinkin kaikki lopullisuudet. Kyselin hautapaikoista, luin kuolemasta, viimeisestä tahdosta, hoito- ja hoivatahdosta ja vierailin hautaustoimistossa. Testamentit kävimme tekemässä. Lamaannus lienee oikea sana, jonka keskellä elimme. Toisinaan mietin, oliko tämä kaikki miehelleni liikaa. Olisiko pitänyt perua häämme? Olin aika sirpaleina mieheni puolesta. Koin huonoa omatuntoa, vaikka tiesin, etten sairauksiani ollut omilla valinnoilla tai tekemisilläni aiheuttanut.

Sattumaa, irvokasta ja hitonmoista huonojen lottovoittojen arpaonnea. Mietin, olisiko mies valinnut samoin – loppuelämän ja avioitumisen kanssani - JOS olisi ensitapaamisen alussa saanut kurkistaa tulevaan. Kipuilin ja nyyhkin miehelleni. Hän vakuutti, että tämä oli silti ollut hänen elämänsä parasta aikaa ja yhä valitsisi elämän kanssani. Kaiken se kestää ...

Vaikea tilanne, trauma ja lamaannus heijastui väsymyksenä, myös läheisiämme kohtaan. Ei vaan jaksanut, oikein seurustella, olla ja puhuakaan. Olimme kai niin pohjattoman rikki, ettei kyetty antamaan muille tilaa eikä olla läsnä yhtään enempää. Siten kuin olisi halunnut. Tulkittiin varmasti toisten hyvää tarkoittavia sanoja ja lähestymisiäkin väärin. Syvät pahoittelut siitä. Koronapelko oli myös paskamainen taustavieras mielen pohjalla ja vähäisillä vierailuillakin.

TOINEN KEUHKO-SYÖPÄLÄÄKÄRIKÄYNTI

Keuhkot oli yhä ok. MUTTA -TT-kuvissa kilpirauhasessa oli jotain. Nopeasti tuli aika spesialistille. Kilpirauhanen ultrattiin. Koepaloja ei tarvinnut ottaa, sillä muutokset olivat lääkärin mukaan, mitä ilmeisimmin, vaarattomia. Olin huojentunut, mutta voi, miten väsynyt. Melkein varmasti EI rinnoissa eikä kilpirauhasessa olisi syöpää. Helpottavaa, mutta välillä sitä mietti, että miksi kuvissa oli aina jotain hälyttävää? Ei pitäisi miettiä, mutta voiko olla miettimättäkään? Etenkään, kun tietää, että keuhkosyöpä voi levitä minne tahansa. Tai joillain on usea erillinen syöpä. Olihan kilpirauhasessani jo ollut tulehdus 20 maaliskuussa, joka tulkittiin lääkeaineen aiheuttamana. Ehkä olikin, ehkä ...
Kesällä sulkapallon läpsyttely eikä oikein kävelylenkitkään sujuneet. Usein iski puristava rintakipu, jonka aikana vaan haukkoi henkeä. Ensimmäinen aviovuosi ja toinen yhteinen vuosi alkoi lähestyä loppuaan.

Tarinamme - Runojen sarja 17. osa

Pitkäaikaissairaalla ...

HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN

STRESSIÄ PÄÄLLE STRESSIN,

HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN.

ALITAJUISTA, JÄYTÄVÄÄ, KYLMÄÄVÄÄ,

KURKUSSA, VATSASSA, MIELEN POHJALLA.

LAMAANNUTTAVAA, PELKOTILOINA HERÄTTÄVÄÄ.

EI POISTU AJATUKSISTA, EI LÄHDE PYYTÄMÄLLÄ.

ONNEKSI RINNALLA TOINEN,

JAKAEN, YRITTÄÄ YMMÄRTÄEN,

KAIKEN TÄMÄN KAUHEUDEN,

VUOKSI RAKKAUDEN.

#armo #keuhkosyopa #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #syopa #toivo

Kirjoituksia:

Sairaan itsetunto

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

RUNO - Arvokas

RUNO - Elämisen arvoista elämää

Oma kuolevaisuus

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

RUNO - Kun ei riitä itselleen

RUNO - Helppo hengittää

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Ihmisen ikävä toisen luo

RUNO - Kohdallaan

RUNO - Mitä rakkaus on?

RUNO - Rakkaalle

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä

RUNO - Aina on lupa haaveilla

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - PELKOA JA EPÄVARMUUTTA - Runojen sarja 16. osa

Häät ja leikkaus jäivät taakse. Syövän suhteen seurantaa. Leikkauksesta kivuttomaksi kesti pari kuukautta. Naiseuteni oli hetkisen hukassa kipujen ja arpien myötä. Ei ollut hehkeä morsio eikä kiihkeä ollut kuherruskuukautemme leikkausta seuranneet kolme viikkoa. Henkinen laita oli hontelolla tolalla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KUHERRUSKUUKAUTEMME

... vihkimistä seurannut leikkauksen aikaistaminen kaiketi aiheutti sen, että kuherrusviikko on vain osin muistissa. Läheisyyttä ja ihanaa yhteiseloa toki. Ne leikkausta edeltävät käynnit. Asiapapereiden, some- ja eri rekisteritietojane, henkilö- ja muiden korttien uusimisia. Yhdessäoloa. Ja ... aika on jollain lailla sumun peitossa. Ehkä vain tarrauduimme hetkeen, luulen. Olo kun ei leikkaukseen mennessä ollut täysin luottavainen, sillä hokivat leikkauksen olevan (minulle) ison.

Syöpää se pirullinen loistelu PET-kuvissa oli. Outo oli leikkauksen jälkikäynnin kirurgin lausahdus: "Katsottiin, ettei sydämesi kestäisi hoitoja. Ja - ainahan voidaan leikata, jos voidaan." Hän lausui asian sillä ilmeellä, että tuntui hänen haluavan jo viilailla leikkauskalustoaan. Siinä oli empatia huipussaan. Tämä 5 minuutin käynnillä.

Muuttunut tilanne vaatii aina sulatteluaikansa, ihmismieli-parka. Ja osin vaatii yhä. Sydän-keuhko- ja muuhun oireiluun olen tottunut, mutta syöpä. Ei ollut hyvä kombo eikä lisä, kenenkään mielestä.

Itsetuntoaan naiseuttaan sain etsiskellä pidempään. Läheisiä kosketuksia ei voinut eikä kyennyt ajatella eikä vastaanottaa. Halailua ja kainalossa oloa oli kyllä runsaasti. Ehkä tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen?

Jottei elämä olisi mitenkään liian lällyn imelää alkoi 11/2020 tuntua painon tunnetta ja kipua rintani keskikohdalla. Sydän vai keuhkot? Oireilu ei helpottanut ja itselle tuli muistikuva kahden vuoden takaa, jolloin leikattuun sydänläppääni oli tullut isommin hyytymää. Kardiologille pääsin loppukuusta. Valitettavasti olin oikeassa. Taas tutkimusrumbaa. Selvisi myös, että hyytymisseuranta täytyy tehdä jatkossa käsivarresta. Kukaan ei tiennyt mitä voitaisiin tehdä tai voitaisiinko oikein mitään ellei lääkenostolla hyytymät aukene. Totisia olivat kardiologien katseet. Hyytymislääkkeen seurantarajaa kohotettiin korkealle ja pikkuvälille pitäisi osua, jottei tämä enää ikinä toistuisi. Olo oli tukala, mutta ajan myötä helpotti, parin kuukauden päästä oltiin jo normaalin rajoissa. Hyytymä lähti tiuhalla seurannalla ja isoilla hyytymislääkeannoksilla ja alkuun tietysti piikeilläkin.

Jottei elämä olisi liian helppoa järjestin sydäntraumasta selvittyäni ihan itse kotitapaturmaj ja jalkapöydän murskaantumisen. Sen kanssa menikin lopputalvi eikä siitä koskaan normia tule. Kepit ja tukikenkä - eristäytymistä kotiin - vaikka oli sitä korona-ajan eristäytymistäkin. Huh. Olimme alkuvuodesta 2021 henkisesti aivan loppuja, kaiken tämän rumban ja hädän jälkeen.

Niin vain on elämäni jatkunut - henkäys kerrallaan. Ihmeellistä ja ihanaa.