Reunalla pelottaa: ahdistus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit

RUNO – SULAUDUIT TAPETTIIN

Kuva Helena Turpeinen - Huurteiset humalat

Kodin, parisuhteen, työelämän – elämän puitteet ja tunnelmat voivat olla sellaiset, että on helpompi olla yksinkertainen, helppo, tavallinen, kuuliainen. Ajaudut tekemään hiljaa pienen osasi nurisematta ja ääntä nostamatta. Päästen vähemmillä mitätöivillä sanoilla ja katseilla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.

Liityttehän seuraamaan!

SULAUDUIT TAPETTIIN

NUORENA NOUSU-URALTA SURKIMUKSEKSI,

RAHATTOMAKSI, PÄÄMÄÄRÄTTÖMÄKSI.

ARVAAMATTA UNIVERSUM PYYHKI TURHAT KUVITELMAT,

TUODEN HANTTIHOMMAT, TYYTYMÄTTÖMYYDEN, PUUTTEEN.

HUOMASIT, ETTET OLE MUILLE JUURI MITÄÄN,

ELÄT, HENGITÄT, PUURRAT JA PAKERRAT VAAN.

KERÄSIT SISUSI, VIIME TAHDONRIPPEESI,

ANTAEN TÖISSÄ, OPINNOISSA PARHAASI.

HUOMATAKSESI JATKUVAN TYYTYMÄTTÖMYYDEN,

KYLLÄSTYMISEN, IVAN, RAKKAUDETTOMUUDEN.

HOKSATAKSESI KAIKKIALLA SULAUTUVASI TAPETTIIN,

OLEVASI HAJUTON, MAUTON, KIINNOSTAMATON.

PUTOSIT SUORITTAMISEN LOPUTTOMAAN VIRTAAN,

AISTIEN PARISUHTEEN AHDISTAVANHARMAAN.

MIETTIEN, OLETKO LAINKAAN TARPEELLINEN,

ONKO IKI-AIKAINEN HAAVEESI LAPSELLINEN?

KUVITTELIT LAPSENUSKOSSASI RAKKAUDEN LAPSIIN,

PALAUTTAVAN PARISUHTEEN KIPINÄN, LÄMMÖN.

ELIT, HENGITIT, HILJAA TAPETTIIN SULAUTUEN,

PYSYEN PINNALLA, TOIMESSA VUOKSI LAPSOSTEN.

VIIMEISILLÄ VOIMANRIPPEILLÄSI MUUTOKSEEN,

PÄÄTIT, ETTET ENÄÄ KOSKAAN MAHDU LOKEROON,

ET ENÄÄ SUOSTUISI SULAUTUMAAN TAPETTIIN.

#ahdistus #alakulo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Tummuva mieli tummuvassa ajassa

RUNO - Tuhansina harmaina päivinä

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Kestä vielä

Narsistin hallintaa kodissa

RUNO - Näkymätön

RUNO - Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KYLMÄ TAPPAA – SUOJAUDUTHAN

Surullisen pelokkaana katson tulevia sääennusteita. Viikonlopuksi on luvattu yli 20 pakkasta. Hrrr. Sairas ei suojaudu turhaan, sillä sairastavuus lisääntyy ääriolosuhteissa – kovin kylmässä ja kuumassa. Pukeudu huolella ja riittävästi!. Sairaat sen varmaan tekevät ihan jo henkensä pitimiksi.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KYLMÄÄ TILASTOFAKTAA

Lainauksia Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimin tekstistä omavaltaisesti lyhentäen ja leikaten: ”Vähintään kaksi päivää kestävä kylmäjakso lisää kokonaiskuolleisuutta 10 %, sydänsairauuksissa 11 % ja hengityselinsairauksissa 21 %. Pitkä kylmäjakso lisäsi äkkikuoleman riskiä 19 % päivää kohden.
Lämpötilojen poikkeavuuksille herkkiä ryhmiä ovat mm. kroonisesti sairaat, iäkkäät, lapset, ulkotyöntekijät tai heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat. Alhainen lämpötila tai sen lasku saavat aikaan fysiologisia vasteita, jotka aiheuttavat erilaisia tuntemuksia ja haittaa. Nämä heijastuvat myös elimistön systeemitason oireina, kuten sydän- (rytmihäiriöt, rintakipu) ja hengitystieoireina (hengityksen vinkuminen, hengenahdistus, yskä tai limaneritys).

Oireilu lisääntyy moninkertaiseksi niillä, joilla on sydän- ja verisuoni- tai hengitystiesairaus. Myös diabetesta ja sen esiasteita sairastavat ovat herkkiä kylmän vaikutuksille. Kylmyyteen liittyvien oireiden lisääntyminen voi olla merkki olemassaolevan sairauden pahenemisesta tai se voi ennustaa kehittymässä olevaa sairautta esim. diabeteksen esiasteissa. Sairauden huono tasapaino lisää hengitystieoireita kylmässä. Myös ikääntyminen lisää oireilua kylmässä.”

VUOSI ALKOI ALAVIREISENÄ

Unirytmi sekoaa pidemmäksi aikaa valvomisesta, kuten vuoden vaihtuminen. Jos ei nuku hyvin/riittävästi, on pitkään raatona. Migreeni kiusaa taas, on huono olo ja ruoka ei maita - vaikkei niin haittaa, josko konvehdit sulaisivat lanteilta. Eilen pääsin kokeilemaan Hyvinvointialueiden terveystoimintaa labrakäynnin verran. Yllättäen pääsin näytteenottoon ihan sukkana, jonossa oli vain kourallinen ihmisiä. Outoa. Hyytymisarvo oli taas liian alhainen, joten napapiikeillä mennään ja torstaina uusintalabraan.

Vuodenvaihde kurittaa sairaan taloutta. Eiliset kela-taksit meni omaan piikkiin = omavastuun takia, vuonna 2023 summana 300 €.. Lääketäydennyksellä pitää käydä, sekin katto nollaantui. Laskua pukkaa keuhkolääkärin käynniltä. Uuttakin vaivaa on, mutta mikä lääkäri sen ratkaisisi – yritän keksiä. Monielinsarkoidoosin tekosia veikkaan. Erityisen aktiivisena sarkoidoosi ei ole, mutta eipä se tunnu poistuvankaan. Yritän taltuttaa mielen mörököllit painamasta kuten ajatuksesta, että vintissäni olisi kutsumaton vieras, etäpesäke).

KIITOLLISENA KIRJOITAN , VAIKKA TO-DO LISTA JUNNAA

Blogi alkaa kai näyttää katu-uskottavalta, kun aikajanalla on kirjoituksia jo kolmelta vuodelta. Yksi pikku runo on luvattu oikein lehdessä julkaista ja juuri pyydettiin kirjoittamaan rakkaaseen sydänlihassairaiden Karpatiat ry:n jäsenlehteen parikin juttua. Se on minulle kunnia-asia. Syöpäpuolen juttu on suunnitteilla ja keuhkosyövän osalta olen mukana suunnittelemassa jotain kaikkien hyväksi. Marraskuiset runsaat kirjoitukseni keuhkosyövästä olivat osa sitä, pyrkimystä lisätä keuhkosyövän tietoisuutta.

ToDo-listalla on monta konditionaalia. Olisi kaikenlaista, kuten asiakirja- ja taulukointihässäkkää. Valokuvia pitäisi valikoida ja ryhtyä siirtämään tilausohjelmaan. Tavoitteena olisi saada aikaan uusi valokuva-albumi. Ongelmana on valita samankaltaisista kuvista sopivin. Ennen oli toiset murheet. Lähes joka kuva oli sellainen, ettei sitä olisi talteen halunnut. Filmirullia teettettäväksi viedessä lopputulosta odotti kauhulla. Kai tämä runsaudenpula on parempi.

Yritän kypsyä, kasvaa ja muuttua – hah. No, vanhenen ainakin. Toivon päänsärkyni hellittävän. Yöstä aamuun otin pari troppina, joten pystyn vähän kerrallaan kirjoittamaan. Olisiko pakkasen ja kuivemman huoneilman syytä särkyilykin?. Meillä pohottaa kyllä tässä lähelläni ilmankostutin. Talvi on- no, se voisi painua vaikka sinne kuuluisaan huitsin Nevadaan.

Kivaa arkista olemista, muistakaa suojautua pakkaselta!

Mennään jo valoon päin ja päivät pitenevät – hämäläisittäin, mutta kuitenkin.

Linkki::

https://www.duodecimlehti.fi/duo15206

Kamala luonto 17-1798

#ahdistus #kipu #reunallapelottaa #sairas #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Kestä vielä

Vahvaa suorittamista

Miltä tuntuu? Ajatuksia ja tuntemuksia sairastamisesta

RUNO - Hauras elämä

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

RUNO - Uskallatko

Sairaan itsetunto

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – MYKKÄKOULU

Kamala luonto 17-1864 + M. Lappalainen

Mykkäkoulu on henkisen väkivallan julma muoto, joka saa sen kohteet epätoivon valtaan. Se tuntuu pieneltä kuolemalta, hylkäämiskokemukselta. Tietää toisen olevan tolaltaan, mutta ei saa kaivettua syytä kysymällä ja joutuu vain tulkitsemaan. On odotettava, kunnes mielensä pahoittanut saa puristettua asiansa ulos.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

NÄKEMYSEROJA

... tulkintoja ja tapoja toimia harmittavissa asioissa on erilaisia. On vanhemmilta opittua. Voi olla kyvyttömyyttä ottaa puheeksi ja selittää. Painava voi tulla ulos vähitellen kuin virkkuutyössä, johon silmukat syntyvät yksitellen. Sanojen aukot täydentyvät hiljalleen helminauhaksi, ymmärrettäväksi tarinaksi, jota voi jo alkaa pureskelemaan. Pääsee jyvälle siitä, mistä kenkä puristaa. Vihdoin asioista voi alkaa keskustelemaan. Tapahtunut pitäisi pureskella yhdessä pikkuhiljaa sellaiseksi, että molemmat/kaikki ymmärtävät riidan syyn, merkityksen toistensa kannat ja mielipiteet. Sopiminen osapuolten kesken ja keinojen etsiminen on tärkeää, jotta tilanne ei toistuisi.

MYKKÄKOULU

NAAMA NYREÄNÄ, MIETTELIÄÄNÄ,

VETÄYTYMÄSSÄ KUOREENSA.

ODOTTAMATTA TÄYSI HILJAISUUS,

SULKEUTUMINEN, PUHUMATTOMUUS.

NÄKEE JONKUN PAINAVAN, PIINAAVAN,

MÖYKKYNÄ ULOSPÄÄSYÄ ODOTTAVAN.

ARVELUT PAINAVAT, PÄÄSSÄ RISTEILEVÄT.

VASTAUSTA KYSYMYKSIIN ODOTTAVAT.

HILJAISUUS PAINAA RINTAA JOKA HENKÄYKSELLÄ.

TURVATTOMUUS, POUKKOILEVIA OLETTAMUKSIA.

KIUKKU NOUSEE TOISEN VASTUUN PAKOILUSTA.

YLLÄTTÄEN, HILJALLEEN, SANOJA VERKALLEEN.

PAREMPI JULKI TULLA, PAINANEEN LASKEUTUA.

PURETAAN, PUHUTAAN, JUTELLAAN RAUHASSA,

SYISTÄ, TULKINNOISTA, TUNTEMUKSISTA.

AVAUDUTAAN TOTEUTUMATTOMISTA,

VÄÄRINYMÄÄRRYKSET POIS PAINAMASTA.

SOVITAAN TAPAHTUNEET,

PÄIVITETÄÄN PELISÄÄNNÖT.

KOMMUNIKOIDAAN JATKOSSA PAREMMIN.

Kamala luonto 20-2813

#ahdistus #anteeksi #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Tunne ja älyä

Mielenrauhaa

RUNO - Kommunikointi takkuaa

RUNO - Kuuntele, viisastu

RUNO - Sanaton

Yksinäisyys parisuhteessa

Hetkessä elämisestä

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – OMIA POLKUJAMME

Elämämme olisi helpompaa, jos muistaisimme kiittää, kehua ja kannustaa toisiamme. Jenkkilän kaltaista turhan lässytystä en tarkoita. Uskon, että huomioimalla toistemme hyvä, voisimme saada itsetunto-ongelmiamme pienemmiksi. Olisi hienoa, jos kaikkien ei tarvitsisi kulkea vaikeita ihmisyyden polkuja, vaan edes osa välttyisi turhilta kompuroinneilta. Paremmalla itsetunnolla olisi tavattoman paljon helpompi elää ja valita oikein. Kuljetaan siis omia polkujamme, jossa kukin kokee omalla tavallaan onnellisuutta.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

OMIA POLKUJAMME

KANNUSTAISIPA JOKAISTA JOKU,

LÖYTYISIPÄ OMANLAINEN POLKU.

USKALTAISIPA PUHUA TOIVEISTAAN,

KURKOTELLA KOHTI OMANLAISTAAN.

TAIPALEEN EI TARVITSE OLLA HELPPO,

EI TASAPAKSU, HUOLIA VAILLA.

MUISTUTUKSET ELON KURJUUDESTA,

TARPEEN - KASVAESSA, AIKUISENA.

KOMPUROITUAMME NOUSTAAN,

PAREMMIN VALITAAN.

LÖYDETÄÄN SE MIELEINEN,

ITSELLE SOPIVANLAINEN.

KULJETAAN POLKUJAMME,

ETSITÄÄN ONNEAMME.

IHMISIÄ YMPÄRILLEMME.

MENNÄÄN KOHTI INTOHIMOJAMME.

#ahdistus #armo #ilo# #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Uskalletaan

Kuka minä olen?

RUNO - Jos käykin hyvin?

RUNO - Älä jämähdä

RUNO - Auta ja pyydä apua

Merkitystä etsimässä

RUNO - Joku muu

RUNO - Elämä koulii

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

LAMAANNUSTA ILMASSA - VÄLIELÄMÄÄ

Minä ja moni ystäväni elää jonkinlaista välielämää. Itselläni on keuhkojen osalta tutkimusrumba menossa. Monella on mieli matalalla, voinnin ja jatkuvan väsymyksen myötä. Kun päälle lätkäistään muita huolia, kuten talousnäkymät, niin ei hyvä heilu. Ei olisi tätäkään uskonut. Sähkö, ruoka, menovesi ovat niin kalliita, että pian ei ole varaa syödä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PÄÄTÖSTEN SULATTELUA

Taannoisen kotikäynnin jälkeen luvatut päätökset tulivat. Minulla on vuosikaudet ollut invapysäköintitunnus ja täysi työkyvyttömyyseläke. Olen luovinut toisten aikataulujen mukaan menojani. On kiva saada kyyti, jossa voi rupatella - ja rahaakin säästyy. Päätösten termit ”vaikeasti vammainen” ja ”… pitkäaikaisen tai etenevän sairauden tai vamman takia välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen...” Auts. Vaatii yhä sulattelua. Itselleen ja tarpeilleen sopeutuu – ja sokeutuu.

Olen makustellut tätä tunnetta ja miettinyt miksi tunnen näin. Järjellä ajateltuna, olen ajatellut olevani vain sairas. Blondi, hämäläinen? Juu, molempia. Vähän ahdistaa, masentaa ja mietin, että seassa taitaa olla häpeääkin. Vaikka en ole elintavoillani tai toimillani näitä paskasairauksiani hankkinut. Tuntuu silti jollain tapaa syylliseltä, olenhan sentään normaalin hyvinvoivan näköinen. Pienestä opetettiin, että työtä pitää ihmisen tekemän. 13-vuotiaana tienasin ensimmäisen palkkani. Kertominen ulkopuolisillle siitä, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä aiheuttaa yhä jonkinlaisen lamaannuksen, ehkä häpeäreaktion? Usein kysyneen osapuolen katseessa olen huomaavinani pienimuotoista silmien pyörittelyä. Aha. Tulee tunne, että arvioidaan. Huono itsetunto kai siitä, kun ei kyennytkään yhteiskunnan toiveita täyttämään ja eläköitymään oletetun mukaisesti säädetyssä iässä. Olot ja tunteet vaihtelevat.

SANKARILLINEN KAMPPAILU?

Sairastaminen ei ole koskaan taistelu, eikä sairauden voittaminen tai se, että jaksaa elää sen kanssa ole taistelutahdosta kiinni. Toivon, että terveetkin sen sisäistäisivät, Hyvää tarkoittavat kehotukset tuntuvat pääsääntöisesti pahoilta. Esimerkiksi: "tsemppiä, taistele, älä anna periksi".
Monet kannustaviksi ajatellut huikkaukset nimittäin tuntuvat useimmiten sairaasta pahalta. Etenkin jos asiantuntija on todennut sairauden pysyväksi ja eteneväksi.
Jokainen sairas on pääsääntöisesti tehnyt kaiken minkä on inhimillisesti ottaen kyennyt. Siis ihan viimeistä henkistä ja fyysistä voimanripettään myöten.

Jos eläminen olisi tahdosta kiinni, niin täällä olisi melkoinen joukko edesmenneitä seuranamme. Jokainen käy omaa sisäistä battleaan, henkistä sellaista. Sairaudet ovat arvaamattomia ja on julmaa sanoa, ettei joku menehtynyt olisi muka taistellut riittävästi.

Luoja yksin tietää miten kovasti ja usein olen yrittänyt, tsempannut, purrut hammasta ja niellyt itkua. Miten paljon olen venynyt äärirajoille ja yli. Jollain tapaa on tunne, ettei minun enää tarvitse venyä. Venymiseni on venytty. Jäljellä on mitä on. Piikikäs keski-ikäinen bloggaaja kai?

Jokaisen elämä on aina jollain tavalla, lähes aina, kesken ja epätäydellistä. Ihmisen asiat ja mieli seilaavat. Elämä voi olla arvaamatonta.

Yritetään arvostaa jokaista päivää, johon saamme herätä.

Kamala luonto 20-2844

SARKASMILLA Kamala luonto 22-3249

#ahdistus #alakulo #reunallapelottaa #sairas #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Jos käykin hyvin

Sairaan itsetunto

RUNO - Hauras elämä

Sairastaminen käy työstä

RUNO - Nyt on näin!

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

AJAN ARVOKKUUDEN YMMÄRTÄÄ, KUN SE VOI OLLA VÄHISSÄ

Ymmärrämme periaatteessa ajan tärkeyden. Tosiasiassa emme juuri pysähdy miettimään paljonko aikaa on jäljellä. Jos sairastuu vakavasti, suhtautuminen muuttuu. Vakava sairastuminen kun pyöräyttää monen elämän raiteiltaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

EPÄILY – SAIRASTUMISEN MUISTOT

Olen sairastunut monta kertaa. Muistikuvat ja tunteet sairastumisen ympärillä haalistuvat ajan kuluessa. Jos oireilu palaa tai entisestä muistuttavaa tulee eteen – vanha koettu tulee ryöppynä elävästi mieleen. Vain sairastunut itse kokee kaikki ajatukset, tuntemukset ja vaiheet. Empaattisinkaan ei voi ymmärtää kuin osittain, miltä sairaasta eri vaiheissa tuntuu. Yritän avata asiaa.

MATKA DIAGNOOSIIN

Oireilua, epäilyä, tutkimista. Tiedon etsintää ja mietintää, mitä oireiden takana on. Pahinta on odottamisen aika - etenkin jos epäillään jotain vakavampaa. On ehtinyt etsiä kiihkeästi tietoa, lukenut - niitä vähemmän toiveikkaitakin. Pelko on noussut kurkkuun ja ymmärtää, että kehossa on jotain, jotain, jota pitäisi kiireen vilkkaa hoitaa. Tutkimus toisensa perään, odottelua Kaikki alkuvaiheessa tapahtuva tuntuu hidastetulta. Epäuskoa, ajatusten harhailua. Haluaa tietää sairaudesta, vaikka toisaalta haluaisi karata eiliseen, jolloin tämä paha uni ei ollut läsnä. Tutkimusprosessin ajan yrittää elää kuten aiemmin, vaikkei se ole mahdollista. Ajatus lähtee helposti laukalle, eikä keskeneräistä asiaa voi jokaiselle vuodattaa. Avuttomuus valtaa mielen, kun ei voi kuin odottaa.

Lopulta kerrotaan Diagnoosi – Tämä sinulla on. Pää tyhjenee, vaikka asia olisi ollut jo pitkään arveluissa. Kai sitä viimeiseen asti toivoo, että joku sanoisi: "Ei se ollut mitään vakavaa. Väärä hälytys." Haluaaa tavallaan tietää ja ymmärtää paljon. Pääparka ei ota vastaan tietoa, on vaan täynnä tahmeita ajatuksia kuten tieto siitä, että on vakavasti sairas. Hitto! Kaikenlaista lääkäri sanoi, mutta mitä?? Hajanaisia sanoja muistuu mieleen. Voimattomana kaipaa yksinoloa, ajatustensa uudelleen koostamista.

On kerrottava muille – läheisille, vähemmän läheisille, ehkä työpaikalle. Se mitä, milloin, miten ja kenelle kertoo ei ole helppo rasti. Huomaa miten vaihtelevia ovat kuulijoiden reaktiot. Sääliä, aiheen vaihtamista, tietynlaisia katseita. Toiset kertovat ystävästä tai tutusta, joka menehtyi tai selvisi - vaikka ihan toisenlaisesta sairaudesta. Ihan kaikki on rankkaa ja voimat ovat vähissä. Mieli voi käydä hyvin mustissa vesissä. Toisaalta on helpottunut, sillä oireet ovat saanut selityksen. Nyt sillä on nimi ja siitä voi etsiä tietoa. Enää asiaa ei tarvitse eikä aina voi salata.

UUSI NORMAALI

Sairauden laadun selvittyä syttyy toivonkipinä, kun yleensä jotain alkaa tapahtumaan. Yllätyksenä voi tulla kaikki se, mitä lääkitykset ja hoidot vaativat. Selvittelyyn ja oheisasioiden hoitamiseen kuluu tavattomasti aikaa. Silti pitää yrittää elää tavallisesti, ihan kuin mitään mullistavaa ei olisi menossa. Lääkärin ja hoitajien jokaista sanaa pitää yrittää ymmärtää ja ilmeitäkin tulee tulkittua. Sitä lukee ja a kyselee asioita samaa sairastavilta. Saako kaikilta samoja vastauksia ja tekevätkö muut samoja johtopäätöksiä kuin sinä. Onko jollain muulla ollut ihan samanlaista? Uusia asioita yrittää kovasti sisäistää ja ymmärtää.

Sitten seuraa erilaisia sairauden vaiheita ja vointi saattaa soutaa eestaas. Joutuu tottumaan odottelun kamaluuteen. Toiset pyytävät taistelemaan, toiset tsemppaamaan – vaikkei tämä ole kumpaakaan. Tämä on vain putki ja asia, jonka läpi on rämmittävä. Tässä ei ole vaihtoehtoja, ellei halua jo valmiiksi luovuttaa.
Kehon tarkkailua tekee alitajuisesti. Miettii, onko joku oire tai tuntemus merkki jostain pahasta vai oliko ihan normaalia, tässä vaiheessa. Mietteet ovat kuluttavia. Avun vastaanottaminen on vaikeaa. Mitään muuta ei tahtoisi kuin kykenevänsä hoitamaan itse asiansa. Ettei olisi muiden armoilla.
Jos on lapsia, on raastavaa, jos joku muu hoitaa heitä tai jos menettää asioita lasten kasvaessa. Pelkää, ettei ole auttamassa heitä siihen asti kuin kuuluisi. Taistelutahto ja epätoivo vuorottelevat. Läheiset joutuvat venymään ja se tuntuu kovin vaikealta. Sairaus varastaa aiemman tavallisen elämän, ajan ja muuttaa suunnitelmat. Keho ja ihmisen sisin muuttuu. Sitä kaipaa niin kovasti mennyttä tavallista pientä elämäänsä, jota eli ennen sairastumista. Ajan myötä yhteydenotot vähenevät. Huomaa jäävänsä paitsi tavallisista puuhista ja kontakteista. Huomaa, että jätetään ulkopuolelle ja miten sinua Sairaana katsotaan eri tavalla kuin ennen.

TAJUAA

.. aiheuttavansa surua, huolta ja vaikeutta läheisilleen. Olo on syyllinen. Arki ja elämän tähtihetket suunnitelmineen ovat heittäneet häränpyllyä. Vaikka sairaus olisi hetken poissa tai seesteisempi, ei pelko ja jatkuva valveillaolo poistu. Huolettomat ajat ovat menneiden talvien lumia. Epävarmuudessa elämiseen on totuttava. Sille ei ole vaihtoehtoa. Huomaa muuttuneensa ja kasvaneensa. Peilistä taitaa katsoa eri ihminen kuin ennen sairastumista. 2.0. – paranneltu versio.

Kuulee, että aika auttaa sopeutumaan, Ehkä niin. Aiemmin ei tajunnut, miten arvokasta aika onkaan.

Silti, aina pitäisi muistaa, että meillä on viimeiseen asti TOIVOA.

#ahdistus #armo #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo

Kirjoituksia:

Kun sairastut vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Kokemukseni - Syöpä vs. harvinaissairaus

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

TOIVO ja TUKI - Kirjoitukseni - Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut -sivustolle

Kirjoittajan sairauksista

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – TOIVOA JA LUOTTAMUSTA

Helena Turpeinen - Kurkistus talveen

Joulukuu alkoi ja päivien pimeys on lähes musertaa alleen. Satanut pieni lumikerros valaisee, ilahduttaa, tuo toivoa. Yritetään kiinnittää ajatuksemme siihen kaikkeen siihen, mikä on ihan kivasti. Pidetään huolta toisistamme. Vaalitaan, mitä vaalittavissa on. Jokainen hetki vie kohti kevättä. Sen voimalla!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOIVOA JA LUOTTAMUSTA

JOKAISELLA USKOMATTOMIA VOIMIA,

PIILOSSA, SISÄLLÄÄN OLEVIA..

JÄTETÄÄN SYNKEYDEN KAUHISTELU,

VALITAAN VALON JA HYVÄN IHASTELU.

LÖYDETÄÄN VAHVUUTTA ITSESTÄMME.

HERÄTELLÄÄN LUOTTAMUSTA TOISIIMME.

PIDETÄÄN RAJAMME, TAPAMME, USKOMME.

VAHVUUS ON AINA VÄHÄN ERILAISTA,

JÄMÄKKYYTTÄ - MENEE VAIKKEI JAKSA.

SINNIKYYTTÄ - LOPULTA ON AINA SELVITTY,

ON NE SOPIVAT, TOIMIVAT KEINOT KEKSITTY.

ETSITÄÄN SISÄINEN SISUN PALO,

TAHTOMME LIEKKI JA INTOHIMO.

KAITSETAAN KANSSAMME KULKEVIA,

TUUPITAAN VALOON KUROTTAMAAN.

PUUHATAAN PIENTÄ JA MIELEKÄSTÄ.

ARMAHDETAAN EPÄTÄYDELLISYYDESTÄ.

KESKITYTÄÄN VÄLITTÄMÄÄN, RAKASTAMAAN.

LÄHIMMISTÄMME HUOLTA PITÄMÄÄN.

Minua ilahduttavat pienet klipit ja hekottelen itsekseni oivallisille sarjakuville. Seuraan Tampereen Ilvestä ja tietenkin sen menestys ilahduttaa, etenkin taannoisen alakulon jälkeen. Mainio piirros ja joukkue.

Itselleni olen suonut aikuisena suklaisen joulukalenterin, On kiva nousta joulukuun pimeään, kun tietää että pikku makea odottaa.

#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Alakulo pois

Miten jaksaa?

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Käperryn pieneksi

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO

Monella pelko on jatkuva seuralainen. Ihmissuhteet, talous tai terveys – joskus monessa asiassa on hankaluuksia. Yhä useammasta peilistä löytyy pelkäävä, epävarma ja huolten painama katse.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO

UNETTOMUUTTA, RAUHATTOMUUTTA, EPÄVARMUUTTA,

VALVONEEN, EPÄVARMAN HAHMON OLEMUKSESSA.

MIELI HARHAILEE LEVOTTOMANA ETSIEN KIINNEKOHTAA,

JOTAIN, JOKA RAUHOITTAISI,

TARJOAISI LOHDUTUSTA.

TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO

SYVÄ, KYSYVÄ, EPÄVARMUUDEN ALLE PURISTUVA.
TUMMAN TUNTEEN PAINO ON ROMAHDUTTANUT RYHDIN,
SE ON KÄÄNTÄNYT KATSEEN JA SUUPIELET ALASPÄIN.

TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO

KOURISTAEN VATSAN, AJATUKSET HIDASTUTTAEN.
SE VÄRITTÄÄ HARMAILLA, JULMILLA SÄVYILLÄ MIELEN,
JÄTTÄEN ILMAAN TUHANSIEN KYSYMYSTEN MEREN.

MITÄ ON PELKOA PELON PÄÄLLE?

SE ON VOIMAT VIEVÄÄ, MIELTÄ JÄRKYTTÄVÄÄ, PYSYVÄÄ.

SELLAISTA, MELKEIN JALAT JA JÄRJEN ALTA VIEVÄÄ.

SE EI TARJOA LEPOPAIKKAA, LOHTUA, EI RAUHAA.

TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO,

TUNNE, JOTA HALUAA VÄLTTÄÄ VIIMEISEEN ASTI.

EPÄMIELUISA VIERAS, JOLLE ON TARJOTTAVA YÖSIJA,

MAJOITETTAVA, TARJOTTAVA TILANSA, ANNETTAVA ASETTUA.

HYVÄKSYTTÄVÄ SEURALAISEKSI, JOLLE EI ANNA YLIVALTAA.

#ahdistus #alakulo #armo #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Alakulo pois

RUNO - Liikaa kasattu

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Itke vaan

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RAKAS YSTÄVÄ – REUNALLA SAA YHÄ PELOTTAA

Kirjoitin sinusta ja ystävyydestämme vuosi sitten tänne. Olivat niiden tärkeiden joukossa, jotka minun oli saatava ensimmäiseksi ”ulos”. Vuoden takainen tilanteesi oli vaikeasti hyväksyttävissä ja pelotti – sinua, minua, läheisiäsi ja ystäviäsi. Mielessä käväisi jo menettämisesikin. Keräsit itsesi ja päätit keskittyä elämään. Miten mahtavaa! Vain elämää, mutta aika paljon isommalla merkityksellä!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

HOITOJA, OIREITA, ASIOIDEN HOITELUA

Siinä Sinä onneksemme yhä olit, Rakas Ystävä! Olit ollut vuoden aikana tosi toimelias. Olit hoitanut ja auttanut äitiäsi. Olimme toivoneet näkevämme lastemme kasvavan aikuisiksi. Se on hyvin lähellä myös pojallasi. Olit tehnyt tietoisen päätöksen ja työskentelit osa-aikaisesti. Tiedän, elämiseen on saatava rahaa ja toisaalta – työ vie ajatukset toisaalle.
Kuuntelemalla muita ja jotain ihan muuta kuin sairastamista saa elämään – ja ajatuksiin - hengähdyshetkiä. Voi saada hetken illuusion ja kuvitelman siitä, että elämä on sitä tavallista. Arki rullaa, päivät vaihtuvat, päivissä on rytminsä. Tiedän, että aidosti pidät työstäsi. Niin minäkin, nimittäin työsi taidokkaista tuloksista - hemmottelustasi ja käynneistä luonasi. Tiedät tasan tarkkaan makuni ja hiuspehkoni tarpeet. Olen lumoutunut taituruudestasi ja kampauksistasi. Hääkampaustani ei olisi ikinä tehnyt mieli purkaa. Tuli mieleen, että kampauksen purkaminen on kuin muistutus siitä, että kaikki meiltä riisutaan aikanaan. Kauneudella ja meillä ihmisillä – jokaisella eri mittainen aikamme täällä maan päällä.

AHMITAAN ELÄMÄÄ

Viime vuoteesi on mahtunut kymmeniä museokierroksia, kauniiden luontopaikkojen bongailua ja kuvaamista, puistoja ja gallerioita. Reissatakin olet ehtinyt, naapurimaita ja äitisi kotikontukierroksenkin. Olet ahminut itseesi kaikkea kaunista, josta niin pidit.
Musiikin kuuntelu antoi sinulle voimia, kuljetti ajatukset erilaisiin sfääreihin. Reissasit moneen paikkaan livemusiikkia kuuntelemaan. Kolme yhteistä musaan liittyvää reissuakin ehdimme kokea. Syöpäsiskojen päivilläkin olimme. Viihteellä olit kyltymätön ja koreografisesti taitava tanssija. Olit varmasti onuorena Disco-Queen ja tanssilavojen kuningatar. Kadehdin eläytymistäsi, muuvejasi ja ihmeellistä jaksamistasi! Ja maalaustesi taidokkuus sitten!! Olet multilahjakkuus!
Kiitos, että olen saanut käyttää maalauksiasi blogini elävöittämisessä!

Olet varmasti saanut tästä kaikesta elämän ahmimisesta voimaa jaksaa.

MIKSI ON KOETTAVA VÄHEMMÄN KIVAA LÖYTÄÄKSEEN PAREMPAA??

Olit minulle vähän kuin pikkusisko, jota en saanut. Ikäeroa meillä on 5 kk. Katsomme maailmaa kovin samoista lähtökohdista. Kummankaan lapsuus ja nuoruus ei ole mitenkään hehkutettavaa. Vanhempamme ovat olleet meidät saadessaan vasta itse aikuisiksi kasvamassa.
Meille on käynyt vähän niin, että on tullut elettyä pitkiä aikuisuuden aikoja epäitsekkäästi ajautuen ja toisten tahdon mukaan luovien.

Emme oikein osanneet arvostaa ja kuunnella itseämme ja tarpeitamme. Ajatus siitä, että olemme oikeasti tärkeitä, on oikeastaan kasvanut yhtä aikaa tämän harvinaisen sydänsarkoidoosi-pirulaisen löydettyä kroppaamme. Kiitän siitä ihmeellisestä johdatuksesta, joka vei meidät istumaan harvinaissairautemme vuositapaamisessa auditoriossa vierekkäin. Siitä se lähti, ystävyys – äkkiä, niin helposti ja heti ihan lapasesta.

OIREILTIIN JA NAUTITTIIN ELÄMÄSTÄ

En raapustellut vuoden paskavaiheita, ihan tarkoituksella. Ne jätetään unholaan. Tänään sait taas paskauutisia. Ei kivoja, mutta pahemminkin voisi olla. Sellaistahan tämä 12 vuotta on meillä ollut. Aaltoilevaa. Toistemme kannattelua. Vertaistukea. Tänään meillä on jo pokkaa tehdä ja sanoa. Ruma sana sanotaan niin kuin se on, eikä hienosti kiertäen. Elämämme ei täytä unelmaelämän kriteeristöä. Mutta hei. Meillä oli paljon kaikenlaista kivaa ja hyvää ympärillämme ja elämässämme.

Jokainen toivoisi saavansa ystäväkseen kaltaisesi. Olit upean mahtavan ihmeellinen Ystävä isolla Yyllä (ja muilla kirjaimilla). Aikuisiän ystävä, joka ymmärsi puolesta sanasta mitä ajoin takaa sekavilla heitoillani. Jaoimme tuntojamme ja tukeudumme toisiimme.
Olin kiitollinen jokaisesta päivästä, tapaamisesta ja yhteydenotoistamme, jonka sain jakaa kanssasi. Rukoilin puolestasi. Olit Rakas.

Suuntasimme katseet eteenpäin. Ahmimme elämää ja kaikkea kivaa.

#ahdistus #armo #reunallapelottaa #siskola #sydansarkoidoosi #syopa #toivo #vertaistuki #ystava

Kirjoituksia:

Julkaistu 11/2022 - Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Julkaistu 11/2023 - Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Kokemukseni Syöpävs. harvinaissairaus

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

RUNO - Ahdistuksen alla

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

RUNO - Ihan jotain muuta

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SULAUDUIT TAPETTIIN

KYLMÄÄ TILASTOFAKTAA

VUOSI ALKOI ALAVIREISENÄ

KIITOLLISENA KIRJOITAN , VAIKKA TO-DO LISTA JUNNAA

Kivaa arkista olemista, muistakaa suojautua pakkaselta!

Mennään jo valoon päin ja päivät pitenevät – hämäläisittäin, mutta kuitenkin.

NÄKEMYSEROJA

MYKKÄKOULU

OMIA POLKUJAMME

PÄÄTÖSTEN SULATTELUA

SANKARILLINEN KAMPPAILU?

SARKASMILLA Kamala luonto 22-3249

EPÄILY – SAIRASTUMISEN MUISTOT

MATKA DIAGNOOSIIN

UUSI NORMAALI

TAJUAA

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.Liityttehän seuraamaan!

TOIVOA JA LUOTTAMUSTA

TÄNÄÄN PEILISTÄ KATSOO PELKO

KOURISTAEN VATSAN, AJATUKSET HIDASTUTTAEN.SE VÄRITTÄÄ HARMAILLA, JULMILLA SÄVYILLÄ MIELEN,JÄTTÄEN ILMAAN TUHANSIEN KYSYMYSTEN MEREN. MITÄ ON PELKOA PELON PÄÄLLE?

HOITOJA, OIREITA, ASIOIDEN HOITELUA

AHMITAAN ELÄMÄÄ

MIKSI ON KOETTAVA VÄHEMMÄN KIVAA LÖYTÄÄKSEEN PAREMPAA??

OIREILTIIN JA NAUTITTIIN ELÄMÄSTÄ

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KOURISTAEN VATSAN, AJATUKSET HIDASTUTTAEN.
SE VÄRITTÄÄ HARMAILLA, JULMILLA SÄVYILLÄ MIELEN,
JÄTTÄEN ILMAAN TUHANSIEN KYSYMYSTEN MEREN.

MITÄ ON PELKOA PELON PÄÄLLE?