Reunalla pelottaa: reunalla pelottaa

Näytetään tekstit, joissa on tunniste reunalla pelottaa. Näytä kaikki tekstit

RUNO – VARJOA JA VALOA

Sara Syrjänen - Tre Kalevan kirkon valoshow 11/2023

Varjot voivat pelottaa, mutta aurinko siellä jossain näin keskitalvellakin on. Tuo ihana möllikkä, joka antaa meille lämmön ja valon. Ilman aurinkoa meillä ei olisi varjoja, jota myös luonto ja elämämmekin vaatii. Asioiden merkitystä ei aina huomaa heti, vaan oivaltaa ajoittain elämän myllerryksissä. Toivottavasti kestämme murtumatta talven pimeät ajat, myös elämässämme. Sillä valokin aina lopulta löytyy, sitten aikanaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

VARJOA JA VALOA

AURINKO NOUSEE SIVELLEN VALOLLAAN.

ESTEESEEN OSUVAN PEITTÄEN VARJOLLAAN.

ILMAN VARJOJA,

HUOMAISIMMEKO VALON UPEUDEN?

ILMAN LÄMPÖÄ, VALOA,

HUOMAISIMMEKO ARMON PIMEYDEN?

VARJOT SUOJAAVAT PAAHTEELTA.

PIMEYS SUO UNEN RAUHAN.

ELÄMÄSSÄ VAIKEUDET,

OPETTAVAT HUOMAAMAAN.

VÄHEMPÄÄ ARVOSTAMAAN.

ETTEI MIKÄÄN LOPULLISTA,

OLLAAN ELON MATKALLA VAAN.

VARJOISSA, VALOSSA MAAN.

#armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Aurinko hellii jo

RUNO - Nyt on näin

RUNO - Tulevaisuudenuskoa

RUNO - Huomaattehan

Ihania kesäpäiviä

RUNO - Lempeydellä

RUNO - Epätäydellisyys

Merkitystä etsimässä

RUNO - Hauras elämä

RUNO - Elämä koulii

Itsesäälistä kiitollisuuteen

RUNO - Aina on lupa haaveilla

RUNO - Kaunista ja hyvää

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

SAIRASTAMISEN OPETUKSIA 3 – MIELI EI AINA KESTÄ

Sairastumiskokemuksia on monenlaisia. Terveytensä menettänyt voi fyysisisen toipumisen ja alkushokin jälkeen sairastua myös mieleltään.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIELEN PAINEET TULEVAT VIIVEELLÄ

Sairastunut on voinut olla tutkimus- ja epäilyputkessa tai sairastua äkkiarvaamatta. Sairas joutuu hämmentävien tilanteiden, termien, koneiden, letkujen, testien, arvelujen – ja ennen muuta kokemusten viemäksi. Kysymättä, pyytämättä, varautumatta. Hän kohtaa terveydenhuollossa eri tehtävissä olevia, niin monia. Hänelle puhutaan terminologiaa, joka tuntuu heprealta. Toisinaan häntä tuskin huomataan ja hänen ohitseen puhutaan. Asioita kerrotaan palasina. Sairas voi tuntea olevansa putkessa, jonka suunta ja päämäärä ovat hämärän peitossa. Arveluista ja oireista muodostuu lopulta sairauden nimi. Diagnoosin – tai arvelujen jälkeen sairastunut yrittää ymmärtää mitä asia Hänelle merkitsee. Mielessä vilisee loppuelämä, ennusteet ja mitähän tästä seuraa. Tämä on sairastuneen alkumatkaa.

KOHTAAMISET JA KOETUT TILANTEET

Tilanteissa, joissa tapahtuu mullistavia, pienistä seikoista tulee isoja. Muiden suhtautuminen sairastuneeseen jää syvämuistiin. Tympeän henkilön sanat jäävät mieleen ilmettä myöten. Sairastunut muistaa ripeän rauhallisesti toimivat hoitajat, joka liittävät häneen monenlaista letkua, putkea ja monitoreihin yhdistävää. Eräs puhui rauhoittavasti, varoitti että nyt pistää. Ja hänet, joka kertoi, ettei hätää, me teemme parhaamme. Sairas muistaa käden olkapäällään ja ruokatarjottimen tuojan lisätarjouksen ruoasta. Hän muistaa miten kyynelehti ja panikoi. Hän muistaa lääkärin, joka katsoi silmiin ja selitti. Kysyikin sairaan voimista, vaikka niin vähän tämä vielä mistään ymmärsi. Hän muistaa yhä ne kerrat, jolloin kohtasi ammattilaisen, joka mumisi täyttä munkkilatinaa katsomatta kertaakaan häneen. Sairaasta ei tuntunut ihmiseltä lainkaan. Onneksi hän muistaa myös erään ihanan, joka iltavuorossa selvensi ja vastaili sairaan arveluihin rauhallisen hyväntahtoisesti. Toi tueksi lääkärin kirjoittaman kertomuksen nähtäväksi. Jotain jo sairaskin alkoi ymmärtää. Sairaan mieleen jäävät painavina ne kiireiset, ilmana ohitse lipuvat työntekijät. He, joille sairas on vain raskas työ. Sairas ehtii tarkkailla ja huomata yllättävän paljon. Kohtaamisista jää hänen mielensä pohjalle paljon pureskeltavaa. Tunteita, suodatettavaa - niiden kivuliaiden, pelottavien tutkimuksien ja hoitojen tuntemusten ja kokemusten lisäksi.

HOITOPUTKI JA SAIRAAN ELOON SOPEUTUMINEN

Sairauden nimi saadaan selville nopeasti tai pitkien piinallisten selvittelyiden jälkeen. Yleisimmistä sairauksista tietoa löytyy rekkalastillinen ja harvinaisemmista hippusen verran. Oireet johtavat hoitopolkuun tai kokeiluihin ja/tai toimenpiteisiin. Osa selviää takaisin terveen kirjoihin. Toiset jäävät tietyksi ajaksi seurattaviksi, Osa saa tietää sairautensa lyhentävän hänen elinikäänsä. Heidän "terveytensä" seuranta jatkuu, kunnes ei jatku.

Voi käydä kivasti – operoidaan ja hoidetaan toimenpiteillä, hoidoilla ja lääkkeillä kuntoon tai lähes ennalleen. Voi käydä huonommin – sairaus jättää oireita, kipuja ja toimintakyvyn heikkenemistä. Voi olla niin, että toimenpide onnistuu, mutta keho on saanut tehdyistä toimenpiteistä ja lääkityksistä siipeensä. Yhtä kaikki, sairastumiskokemukset jättävät jälkiä sairaan mieleen. Kipuja, kauhua, muistikuvia, tuntemuksia, tunnelmia äänineen ja sanoineen. Hidastettuja tuokiokuvia ja vaiheita voi tulla mieleen jopa vuosien päästä. Sairastumisen merkkipäivät, joku uutinen tai tilanne voi laukaista hankalia muistoja yhä uudelleen pureskeltavaksi.

TRAUMAN JÄLKEEN MIELI EI AINA EHEYDY

Sairastunut on saattanut selvitä fyysisesti kokonaan tai jollain tavalla, mutta hän on sisäisesti muuttunut. Vaikeat ajatukset, ahdistus ja masennus ovat saattaneet kiristää otettaan. Sairaalle muistutetaan, miten onnekas hän on, kun on yhä hengissä. Fyysisistä koettelemuksista hengissä – kyllä. Usein ei ymmärretä sitä, mitä traumaattisten isojen terveydenhoitotilanteiden- ja aikojen läpikäyminen tekee ihmismielelle. Trauman kokenut ei pysty sanoittamaan matkaansa ja kaikkia tilanteitaan. Sairastunut voi kokea, ettei hänen kokonaistilannettaan ole täysin ymmärretty. Ei ainakaan usein sitä, miten kuormittavaa vakava sairastuminen on. Sairaan läheisetkään eivät usein ymmärrä miten sairas on välillä hukassa -itseltäänkin. Sairas ei jaksa aina edes yrittää selittää, hän vain "hajoilee" aika ajoin. Kanssasairaiden joukossa on helpompaa, kun ei tarvitse esittää ja voi sanoa - niin kuin asiat ovat. Mieleltään horjahtelevalla tuntemukset ja voimavarat vaihtelevat. Pimeydestä valoon ja kaikkea siltä väliltä. Tämä hänelle suotakoon.

NYT ON NÄIN

Mikään terapiasessio ei saa vangittua eri tilanteiden, vaiheiden ja kokemusten sekamelskaa, joita rankkoja terveystilanteita läpikäyneen mieleen on jäänyt. Terveydenhuollon tarjoama apu on pieni kädenojennus trauman kokeneelle.
Pitäisi ymmärtää, että sairaus jättää usein mieleen vaikeita ja syviä, ikuisia arpia. Sellaiset eivät parane koskaan täysin. Ison sairaustrauman läpikäyneiden täytyy saada purkaa tuntojaan. Heidän tulee antaa välillä hajota ja olla ahdistuneita kaiken sen seurauksena, mitä ovat joutuneet kokemaan. Sen seurauksena miten heidän elämänsä on muuttunut eikä mikään entinen voi enää olla kuten oli ennnen sairastumista. Sairaat ovat toki kiitollisia siitä, että elävät. Kovia kokenut on silti yhä haavoittuneen hauras, usein myös mieleltään. Traumakokemus on osa hänen tarinaansa. Joskus toiset joutuvat kokemaan henkisesti ihan liikaa, vain koska pelastuvat elämälle. Heitä tulee kohdella myötätunnolla ja kaikella mahdollisella tavalla tukien.

Toivon terveydenhuollossa työskenteleville aiheesta lisäkoulutusta ja voimia sairaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Läheisille ja tuntemattomille toivon armon ja myötätunnon siemeniä, jotta jaksatte tukea sairastumisen traumatisoimia - ja saatte halutessanne itsekin tukea.
Trauman kanssa eläville toivotan voimia.

Kenties traumatisoitunutta auttaa ajatus - tämä on minun ainutlaatuinen polkuni - nyt on näin.

Linkki:

Innoituksen kirjoitukseen antoi lukuisat keskusteluni vertaistukihenkilönä sairastuneiden kanssa. Sysäyksen antoi myös silmini osunut artikkeli: Potilaan lääkärilehti, Timo Teräsahjon kirjoitus: Sairaus paranee, mutta kestääkö mieli hoidon? Lukemaan Klikkaamalla TÄSTÄ

#ahdistus #alakulo #armo #kipu #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairastamisen opetuksia 2 - Huolehdi ja ilmoita

Äkilliset kriisit

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Sairastuneet ja läheiset

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Miten jaksaa?

Sairastaminen käy työstä

Kauniista muistoista pelottavan pimeisiin

Todennäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

RUNO - Nyt on näin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - KAI SE ON VAHVUUTTA

Kai se on vahvuutta, että jaksaa nousta. Kai se riittää, jos tekee jotain pientä välttämätöntä? Ruokaa, ostoslistaa, tavaroita paikalleen, laskuja maksuun.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KAI SE ON VAHVUUTTA

… vaikka ystävän ikävä raastaa joka päivä eri tavoin. Arkikin koettelee monin tavoin. Huimilla pakkasilla en nenänpäätäni enempää kykene ulkoistamaan itseäni. Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet sarjana, pakkanenkin kai osasyy. Kevät – täällä yksi innokas ihailijasi!

Jotain pientä loikoilun lisäksi saanut tehtyä – alkuvuonna kun näitä kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia riittää. Eteenpäin pitää kuulemma ihmisen menosuunta olla. Pikkuhiljaa yritän löytää kireän mietintämyssyn päähäni, jotta saisin runokirjaehdotuksiani johonkin erilaiseen kuosiin. Toisaalta pidempi kirjoittaminen olisi ihan jees, mutta elämä on aika repaleista. Elämä on nyt ollut pilkottuja hetkiä, joita ikävä ja jaksamattomuus painavat. Mies kertoo minun laihtuneen, niin kai.

Vaikka pahinta on joutua luopua rakkaimmistaan, niin itsensä hukkaaminen on myös tosi paha. Jos joutuu niin kujalle, ettei välitä itsestään – periaatteistaan ja toiveistaan, arvoistaan. Yritän jaksaa tunnistaa ja muistaa sisimpääni – ja kai vähän arvostaakin. Valon määrä kuulemma lisääntyy, ei huono …

KAI SE ON VAHVUUTTA

KAI SE ON VAHVUUTTA,

NOUSTA AAMUPUUROLLE,

TEHDÄ, SYÖDÄ RUOKANSA.

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KESTÄÄ PAUKKUPAKKASET,

PUKEUTUA PULLEAN PINGVIININ LAILLA.

KAI SE ON VAHVUUTTA,

KERÄTÄ URHEUTENSA, TARMONSA.

MUISTAA UNELMANSA,

TOIVEIDENSA POHJAN .

KAI SE ON VAHVUUTTA,

JOS VÄLITTÄÄ VÄHÄN ITSESTÄÄN.

#armo #alakulo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

MENEHTYNEEN YSTÄVÄNI MUISTONÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDETALOLLA:

Susa on antanut minulle luvan käyttää maalauksiaan kirjoitusteni kuvituksena. Vakilukijat ovat ne varmasti huomanneetkin.

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Miten jaksaa?

RUNO - Jos voisin

RUNO - Ahdistuksen alla

Sietää, sietää

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Musiikin avulla

RUNO - Älä jämähdä

RUNO - Itke vaan

RUNO - Lempeydellä

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

RUNO - Villasukat pyörimään

Mitä nainen ei kauneutensa eteen - Hovikampaajalla, ihanaa

Trickbag Storyvillessä - Täti kävi riekkumassa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – PIENIN ASKELIN

Kuva Nuceosoft 365 kuvapakki

Meillä pienillä ihmisillä on yksinkertainen elämänsä. Vertailemme, koemme vajavaisuutta. Eikö pieni simppeli elämä ole ihan riittävä?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKÄ ON LOPULTA TÄRKEÄÄ?

Luulen, että meistä moni on ollut tai yhä on vähän eksyksissä omassa elämässään. Elämä on oppimisprosessi, jota omat ja muiden valinnat ja sattumat muokkaavat. Hyvä elämä tarkoittaa itse kullekin kovin erilaisia asioita. Uskon, että tasapaino omassa elämässä johtaa onnellisempaan elämään.

YKSINKERTAISEMPI ELÄMÄ

Ajattelen, että tämä pieni simppeli hidas elämäni on ihan riittävästi. Aika parantaa haavat, sanotaan. Mutta - ei se niinkään ole. On asioita, jotka muistamme ikuisesti – ihanat ja vaikeat. Muistot ovat vähän kuin arpia. Saamme haavan, jonka päälle kasvaa arpikudos. Ne peittävät haavan, mutta näemme kohdan ja muistamme tapahtuneen. Kenties mietimme ihan liikaa kaikkea. Itseämme, toisia. Tieto ja vertailu lisäävät osin tuskaamme.

Olen viime vuosina etsinyt elämääni mielenrauhaa. Pienet askeleet ovat ratkaisevia ja johdattavat isompiin ihmeisiin ja hyvään. Miniaskelin, varpaillaankin on hyvä, kunhan etenee haluamallaan tavalla haluamaansa suuntaa. Tai pysyy siinä, minkä kokee jo hyväksi ja oikeaksi. Olen sitä mieltä, että vain sydämellä tehdyt ratkaisut tuovat lopulta mielenrauhan ja se, että olemme itsellemme rehellisiä.

PIENIN ASKELIN

MONI KOKEE RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ,

VAIKKA YRITTÄNYT, KAI IHAN LIIKAA.

VAIKKA EMME TARVITSE HYVÄKSYNTÄÄ.

EHKÄ VOISIMME OLLA KUIN KUKAT.

EIVÄT NE TOISIAAN VERTAILE.

KUKOISTAVAT VAIN TAVALLAAN.

TIEDÄMME PUUTTEEMME,

HYVÄT PUOLEMME, TARPEEMME.

KAIKEN HYVÄNÄ KOKEMANSA

VOI VAALIA, PITÄÄ VOIMAVARANSA.

OLLA KIITOLLINEN HYVÄSTÄ ELÄMÄSSÄ.

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Mielenrauhaa

Myötätunto

RUNO - Pienen ihmisen tarina

RUNO - Hyvin sä vedät

RUNO - Seesteisyys

RUNO - Elo pienen ihmisen

RUNO - Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

2023 LUETUIMMAT KIRJOITUKSET REUNALLA PELOTTAA-BLOGISSA

Listausta blogin viime vuodesta. Blogit.fi:n valmis analytiikka kerää lukuja ja tietoja. Sydämellinen kiitos vuodesta 2023. Käyntejä viime vuonna 171 TUHATTA. Blogin rapian kahden vuoden käyntisaldo on 278 TUHATTA. Ihan uskomatonta, kiitos kiitos.
Hieman yllättävää oli, että monesta muustakin maasta blogia luetaan. Kumarrus. Blogin yläoikealla on kääntäjä. Voitte kokeilla kirjoituksia vaikka toisella kielellä, vaikka ihan opintomielessä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Blogia luetaan "maailmalla"

JÄIKÖ JOKU SUOSITTU LUKEMATTA?

Alla on viime vuoden LUETUIMMAT kirjoitukset. Yksi yhteen suosituimpien listaa ei voi analysoida. Blogin alun kirjoituksia on voitu lukea yli 2 vuotta ja toisia alle viikon. Mutta suuntia antanee tuo listaus. Jos et joka naputustani ole jaksanut kahlata läpi, niin ehkä joku näistä on lukemisen arvoinen?

Selvyyden vuoksi – Joka kirjoituksessa on enemmän ja vähemmän tekstiä. Jos otsikossa on RUNO, se on yleensä lyhyemmän tai pidemmän johdatustekstin jälkeen.

Vuosi 2023

REUNALLA PELOTTAA LUETUIMMAT KIRJOITUKSET VUONNA 2023 LUKUKERTOINEEN JA LINKKIEN KERA

Luetuimmat 20 kirjoitusta paremmuusjärjestyksessä (t = tuhat):

RUNO – Kun ei riitä - itselleen luettu 4,87 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Arvokas - luettu 4,21 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Kuin taivaan lahjan - Runojen sarjan 6. osa – luettu 3,32 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Jos tietäisi - luettu 3,23 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä, kirjoitukseni Karpatiat-lehteen - luettu2,93 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Jotain hyvin erityistä – Runojen sarjan 3. osa – luettu 2,6 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Ikuisesti omasi - Runojen sarjan 13. osa – luettu 2,54 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Jos voisin – luettu 2,29 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Ihmisyyden rippeet - Runojen sarjan 1. osa – luettu 1,96 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RAKAS YSTÄVÄ – Reunalla ei enää pelota – In memoriam – luettu 1,72. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

Ettei jää elämättä – luettu 1,6 t - Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

Miltä tuntuu? – Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta – luettu 1,53 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Merkitset, olet tärkeä – luettu 1,37 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Miten toivonkaan – luettu 1,31 t. Klikkaa lukemaan tästä

RUNO – Syöpää sittenkin - Runojen sarjan 14. osa – luettu 1,22 t. Klikkaa luemaan TÄSTÄ

Sädehoitoihin – PRKL – luettu 1,21 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Elämä on pitkä päivä – luettu 1,19 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Ihan kiva – luettu 1,13 t. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

RUNO – Kaipaus – luettu 1,08 t. RUNO - Kaipaus

Keuhkosyövästä – Omastanikin – luettu 943 kertaa. Klikkaa lukemaan TÄSTÄ

Blogin olemassaolon kertymä

#armo #kiitollisuus #suosituimmat2023 #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo #vertaistuki #ystävä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!).
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO – TÄMÄ HETKI

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Hetki voi jäädä ikuisesti mieleen. Usein ajan virta soljuu ohi huomaamatta ilman asian huomioimista. Hetkiin voi unohtua. Päivät ja viikot voivat kadota muistista tasapaksuina aikoina, jopa vuosina.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TOIVON

… että vuodellesi 2024 mahtuu mieleenpainuvia ja mielihyvää antavia hetkiä. Uskalletaan elää. Kenties edessämme on myös hyviä hetkiä ja aikoja.

Ajan kulumisen myötä ja näin vanhemmiten huomaa katsoa eri tavoin kauemmas - eteen ja taaksepäin. On saanut perspektiiviä ja malttia elää huonompienkin hetkien ja aikojen yli. Hetkessä elämistä voisi vähän pohtia. Ehkä pysähtyä toisinaan arjen keskellä katsomaan ympärilleen, kuulemaan ja huomaamaan enemmän.
Epätäydellisyys johdattaa meitä miettimään tyytyväisyyden olemusta. Sillä – ainakin hetkittäin elämä on ihanaa Vaikeilla hetkillä on kai myös tehtävänsä – kenties opettaa meitä hoksaamaan olennaisen

TÄMÄ HETKI

HETKI VOI EROTTAA,

YHDISTÄÄ, MUUTTAA.

ODOTETTU, SUUNNITELTU,

OHIKIITÄVÄ, ARVAAMATON,

HUOMAAMATTAKIN OHI LIPUVA.

HETKET VOIVAT OLLA RASKAITA,

IKUISESTI ELOA MUUTTAVIA.

PIINAAVAN PURISTAVIA,

SANATTOMAKSI JÄTTÄVIÄ.

ONNEKSI - ELÄMÄSSÄ TUOKIOITA.

MIELLYTTÄVIÄ, KAUNIITA,

ILOISIA, ONNELLISIA,

SATUMAISIA, RAKKAUDELLISIA.

NIITÄ MONIA MONINAISIA,

IKUISESTI MIELEEN JÄÄVIÄ,

UNELMIEN TÄYTTÄMIÄ

TAI AJAN PYSÄYTTÄVIÄ HETKIÄ.

LOPULTA,

MEILLÄ ON VAIN

- TÄMÄ HETKI.

#ahdistus #arvaamaton #ilo #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Hetkessä elämisestä

Ajan kulumisesta

Vanhemmiten

RUNO - Epätäydellisyys

Henkäys kerrallaan

RUNO - Olennaisen hoksaaminen

Arkeesi mietteitä

RUNO - Itsetutkiskelua

RUNO - Uskalletaan

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Kaunista ja hyvää

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KATSAUS VUOTEEN 2023

Vuosi alkaa olla taputeltuna. Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kirjoitukseni lukukerrasta. Lämmin kiitos erityisesti blogin vakioseuraajille. Vuosi 2023 alkoi osaltani siten, että ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

HELLITIN BLOGIKIRJOITUSTEN JULKAISUTAHTIA

… jotta jäi aikaa työstää runo- ja mietekirjaluonnosta. Kirjoituksiaan haluaa kovin moni julkaistavaksi. Kustantamoilla on ruuhkaa ja valinnan varaa. Ovat määritelleet tarkat muodot ja mallit, millaisina pitää kuvat ja tekstit lähettää. Se vie tältä "vajavaiselta" aikaa ja on TOSI tympeää. Aloitin tuputtamisen ns. huipulta, nimekkäimmistä vanhoista kustantamoista. Eka hylky tuli 2 viikon jälkeen ehdotuksen lähettämisestä, seuraava 4 viikon päästä. Yritykset 3 ja 4 viipyivät 5 viikkoa ennen hylkyä. Viides hylkäys odotutti kolme kuukautta, saapuen 23.12. klo 15.30. Saatteissa oli – ei sovellu kustannusohjelmaamme. Kaunein hylky herätti hetkeksi pienen toivon sanakääntein: ” Kiinnostavasta lähtökohdastaan ja monista ansioistaan huolimatta se valitettavasti se ei …”. No, en välttämättä usko, että kukaan on edes lukenut kaikkea.
Turhauttavaa, voimia, itsetuntoa ja uskoa koettelevaa touhua tämä on ollut. Oli jotensakin inha joululahja, kun oli viimeisessä hylkätysviestissä niin pitkä odotusaika. Olin kai ehtinyt salaa elätellä jo vähän, että josko joku olisi vihreää valoa. Loppuvuosi on ollut sädehoitojeni ja ystävän poismenon vuoksi aika vaikea. Olen nyt hukassa ja aika herkillä.

KIRJOITTAMISESTA

Mietin, mikä on tärkeää. Joskus mietin elämisen mielekkyyttä. Tätä ikuista jaksaa – jaksaa sinnittelyä. Näitä ainaisia, lukuisia labra- ja muita terveyskäyntejä ja vaiheita. Vointini hiipumista ja lisääntynyttä väsymistä. Terveyskäänteeni ottavat minua melko lailla ”pattiin”. Alakuloakin toki, jota vastaan yritän kovasti sinnitellä pohtimalla asioita, jotka ovat vielä ihan hyvin - omassa ja läheisteni elämässä. Onhan niitä. Ikuista terveyttä ei ole kenellekään luvattu, mutta myönnän, että joskus sitä toivoisi ihmeparantumista tai edes sitä, ettei tulisi isompia takapakkeja. Lähinnä kai, että pysyisi tolkuissaan ja jollain lailla toimintakykyisenä.
Toisinaan, heikkoina hetkinä mietin kirjoittamiseni mielekkyyttä.
Mietintävuoteni aikana olen lukenut kaikki kirjoittamani blogitekstit ja muokannut montaa. Monia kiireessä kirjoitettuja poistin näkymästä. Yritän jatkossa pohtia kauemmin ennen kuin painan Julkaise.

UNELMIA

… pitää olla, jotta jaksaisi. Läheisiään kai jokainen miettii ja heille toivoo kaikkea mahdollista hyvää. Ympäröivän maailman metkuille me pienet maan matoset emme voi mitään. Jos saan toivoa, niin järkeä ja sovun ajatuksia sotahullujen päähän takoisin. Toivon, että lama-ajasta päästään yli vähillä vaurioilla. Toivon, että heikoimmista huolehditaan. Toivon, ettei terveydenhuoltomme romuttuisi. Toivon, että jokainen saisi kokea ilon, onnen ja välittämisen tuntemuksia.

KIITOS LUKIJAT JA SEURAAJAT

Kirjoituksia on lukumääräisesti klikattu hämmentävän paljon. Facebook-sivun seuraajamäärä on noussut kivasti. Osa seuraa myös Instagramissa. Kiitos kannustuksesta, tykkäyksistä ja kommenteista. Kommentteja olen ajoittain kerännyt itselleni talteen. Kiitos, jos uskallat välittää itsellesi ”kolahtaneita” kirjoituksiani eteenpäin - tai vinkata blogista jollekulle muullekin.

Toivon, että vielä saan kirjoitettua ja kosketettua.

Toivon, että elämäänne löytäisivät tulevana vuotena - armo, ilo, mielenrauha, myötätunto, onni, rakkaus ja toivo.

REUNALLA PELOTTAA-BLOGISTI Kirsi Juntunen KIITTÄÄ 😉.

KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLESI 2024!

#armo #ilo #mielenrauha #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo

Luetuimpia kirjoituksia 2023:

Itsensä toteuttamisesta – Pinkki kipsi tuli – tammikuu 2023

Kirjoitus ja RUNO - Miten toivonkaan - helmikuu 2023

Toivorikkaan ja ihan hyvän elämän jäljillä - Kirjoitukseni Karpatiat-lehteen - helmikuu 2023

HYVÄ ELÄMÄ ja ARMO -Kirjoitukseni- Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

RUNO - Arvokas - huhtikuu 2023

Kirjoitus ja Runo - Aina jotain - toukokuu 2023

Ettei jää elämättä - toukokuu 2023

RUNO - Kuin taivaan lahjana - Runosarjan 6. osa - kesäkuu 2023

RUNO - Ikuisesti omasi - Runosarjan 13. osa - heinäkuu 2023

RUNO - Kanssasi - Runosarjan 20.osa - heinäkuu 2023

RUNO - Elämä on pitkä päivä - elokuu 2023

Vuosipäiväreissu - Tukholma & Trickbag - elokuu 2023

RUNO - Elämänjano - syyskuu 2023

RUNO - Puhallan huolituuleen - syskuu 2023

Marjo Forsblom in Memoriam - Keuhkosyöpätietoutta Sisulla ja Rakkaudella - lokakuu 2023

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - in memoriam - marraskuu 2023

RUNO - Elo pienen ihmisen - joulukuu 2023

RUNO - Pienen ihmisen tarina - joulukuu 2023

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

HYVÄSTIT RAKKAALLE YSTÄVÄLLE

Vuoden loppuuni on kuulunut hiljentymistä. Tänään oli rakkaan ystäväni siunaus- ja muistotilaisuus. Raskasta, mutta oli tärkeää saada jättää hyvästit.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

JOULUNAJAN HILJENTYMINEN

Joulunaikamme meni hissunkissun hiljentyen. Kohtuullisesti hyvää ruokaa, suklaata ja suoratoistoa. Pikku lenkeillä ulkoilmaa henkäillen. Mies sai "nauttia" lumitöistä ja tulisijojemme lämmittämisestä.

Kuva jouluyön messusta

Lähikirkkomme jouluyön messussa oli hyvä ja lämmin tunnelma. Väkeä oli paikalla runsaslukuisesti. Hiljentyminen Raamatun sanaan, ehtoollinen ja joululaulut tuntuivat juuri nyt sopivalta ja tärkeältä.

RAKKAAN YSTÄVÄNI MUISTO- JA SIUNAUSTILAISUUS

Ystäväni Susa oli taiteellinen ja avarakatseinen ihminen. Hän oli kertonut muutaman toiveensa koskien siunaus-ja muistotilaisuuttaan. Yksi kukka kultakin surijalta. Hyvästijättö kukin vuorollaan on se vaikein kohta. Oli tiukka paikka käydä laittamassa kukka arkun päälle. Itkuksihan se meni.

Siunaustilaisuudesta siirryimme muistotilaisuuden pitopaikkaan. Susan läheisten lisäksi mukana oli meitä - eletyn elämän, työn ja taiteen kautta Susan ystäväkseen saaneita. Minä ja Rakas Ystävä löysimme toisemme sydänsarkoidoositapaamisessa 2010. Jokaisella on Susasta omanlaiset muistonsa ja tapansa käsitellä suruaan ja päästä hiljalleen pahimman ajan yli. Suru, muistot ja tilanteet tulevat aaltoina. Toisinaan varoittamatta. Muistotilaisuudessa moni kertoi Susan heittäytymiskyvystä ja siitä, miten hän osasi pistää itsensä likoon, elää, mennä ja tehdä.

Susan menehtymisestä on 5 viikkoa. Yhä päivittäen automaattisesti aion kirjoittaa jotain mieleeni tulevaa, nähtyä hassua tai mietin mitähän hällä … ja palaan hiljaisena mietteissäni karuun lähtökuoppaan. Kukaan ei vastaa, kukaan ei reagoi – enää koskaan. On valtavan tyhjä olo. Ystäväni jättämää aukkoa ei kukaan voi tilkitä. Tyhjällä aukolla on nyt oma paikkansa elämässäni. Joskus mielessäni kerron juttujani hänelle. Joskus kyselen jotain vaikken enää vastausta saakaan. Varmasti Susalla on nyt siellä taivaassa hyvä, helppo ja kivuton olo.

Jätit lähtemättömän jäljen monen ihmisen elämään olemalla oma ainutlaatuinen itsesi.
Kiitos, että sain olla ystäväsi.
Hyvästi, Rakas taivaan valtakunnan Ystäväni!

#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #ystava

Kirjoituksia:

RUNO - Kaipaus

Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam

Rakas Ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Ajan arvokkuuden ymmärtää, kun se voi olla vähissä

RUNO - Tänään peilistä katsoo pelko

RUNO - Arvokas

Bluesia ystävien kera

Trickbag live

Kirje - Sinä perhanan syöpä